Mitä Kaakkois-Aasia antoi ja mitä se maksoi

Istuskelen Mäntyharjulla ja katselen ulos ikkunasta. Puiden lehdet alkavat olla maassa, aurinko paistaa ja lämpötila ulkona on seitsemisen astetta. Pyhävesi ikkunan takana on tyyni. Paluusta neljän kuukauden reissulta Kaakkois-Aasiasta alkaa olla kohta kaksi kuukautta. Kroppa ja mieli ovat tottuneet neljän kuukauden kuumuuden jälkeen Suomen oloihin hyvin. On aika kirjoittaa tämän blogisarjan viimenen teksti. Mitä reissusta jäi käteen ja tarkastella paljonko rahaa kahdelta hengeltä reissussa kului.

Siltojen kaupunki teki reissaajiin vaikutuksen. (Da Nang, Vietnam)

Jätehuolto ei aina toiminut totutulla tavalla. (Phnom Penh, Kambodza)

Lihaa toreilla myytiin yli 30 C helteessä. (Phnom Penh, Kambodza)

Kertauksena vielä matkan kulku lyhyesti. Markku (63) ja Pyry (34) - isä ja poika - aloittivat reissun Markun päivänä 25. huhtikuuta 2017 Helsinki-Vantaan lentokentältä määränpäänä Phnom Penh - Kambodzan pääkaupunki. Ennakkoon oli hankittu vain menolippu ja kaksi hotelliyötä Phnom Penhin keskustasta. Vaimo Ullan oli määrä saapua Kambodzaan Vapunpäivänä pariksi viikoksi, kuten myös tapahtui.

VIDEOPÄTKÄ LIIKENTEESTÄ PHNOM PENHISTÄ LÖYTYY TÄSTÄ

Ensimmäinen viikko meni tutustuessa Phnom Penhiin ja totutellessa ilmastoon. Ullan saavuttua matkaa tehtiin bussilla Siem Reapiin temppeleitä ihmettelemään ja edelleen Sihanoukvilleen rannikolle. Ullan lähdettyä takaisin Suomeen parin viikon visiittinsä jälkeen oli reissaajien aika hankkia polkupyörät. Myös viisumi Vietnamiin hankittiin Phnom Penhistä.

Siem Reapissa riitti temppeleitä viidakon kätköissä. (Siem Reap, Kambodza)

Toukokuun puolivlissä matka jatkui fillareilla. (Phnom Penh Kambodza)

Maastopyörillä matka jatkui Kambodzan maaseudulle ja edelleen pieniä teitä myöten kohti Vietnamia. Vietnamin raja ylitettiin 20. päivä toukokuuta ja suuntana oli yli 12 miljoonan asukkaan Ho Chi Minh, joka tunnetaan entiseltä nimeltään Saigonina. Viisi päivää reissun väkirikkaimmassa kaupunngissa riitti ja matka jatkui kohti rannikkoa. Reitti kulki Vung Tau - Loc An - Ke Ga - Phan Tief - Mui Ne - Nha Trang.
Nha Trangissa fillarit lähetettiin autolla Da Nangiin ja hypättiin kuuden päivän ja tuhannen kilometrin reissulle Easy Ridereiden matkaan. Viihtyisät kuusi päivää Vietnamin vuoristoalueella oli vaihtelua. Muutama päivä Da Nangissa ja sen lähellä sijaitsevassa Hoi Anissa oli yksi reissun kohokohdista. Da Nangista matkattiin fillarit junassa 14 tunnin rattoisa junamatka Nam Dinhiin, josta edelleen fillareilla Halong Bayn suurimmalle saarelle Cat Balle.

VIDEOPÄTKÄ VIETNAMIN HOI ANIN CENTRAL MARKETISSA LÖYTYY TÄSTÄ

Pankkiautomaatteja riitti isoilla paikkakunnilla. (Phan Thiet, Vietnam)

Vapaana kulkevat lehmät hoitamassa jätehuoltoa. (Mui Ne, Vietnam)

Seuraavana määränpäänä oli Vietnamin pääkaupunki Hanoi, joka oli reissun neljästä pääkaupungista hienoin kokemus. Varsinkin vanhakaupunki kapeine kujineen, joita oli mukava liikkua fillarilla.
Viisi päivää Hanoissa riitti ja matka jatkui kohti länttä maaseudulle. Vuoristo kuitenkin tuntui liian kovalta poljettavalta ja suunta vaihtui takaisin kohti rannikkoa. Hanoin jälkeen paikkakunnat vaihtuivat > Hoa Binh - Cuc Phuong - Thach Thanh - Cam Thuy - Ba Thuoc - Thanh Hoa - Dien Chau - Vinh. Vinhin kaupungissa pyörät nostettiin linja-auton katolle ja hankittiin matkalippu Vientianeen - Laosin pääkaupunkiin. Vietnamin ja Laosin rajalla bussi odotteli, että kaikki saivat viisumin ennenkuin matka jatkui.

Suosittu vesinukketeatteri (Hanoi, Vietnam)

Kanoja matkalla torille myyntiin. (Hoi An, Vietnam)

Vientianessa ja sen lähialueilla viettettiin reilu viikko, jonka jälkeen Thaimaan viisumien hankkimisen jälkeen siirryttiin Thaimaan puolelle Nong Khaihin, josta edelleen kierrellen kohti etelää. Udon Thani - Nong Bua Lam Phu - Phu Kradueng - Chum Phae - Chaiyaphum - Sa Phra - Chok Chai ja Ban Nong Laksila.

VIDEOPÄTKÄ BANGKOKIN KADUILTA LÖYTYY TÄSTÄ

Viimeksimainitussa pikku kylässä vietimme vanhan suomalaistutun luona muutaman päivän. Sieltä taas kohti etelää Vang Nam Khiao - Mueang Kao - Ban Khla - Chon Buri - Si Racha ja edelleen seksiturimin mekaksi mainittulle Pattayalle. Kolme päivää turistirysäsä riitti ja pyörät nostettiin pieneen laivaan ja lähdettiin rauhoittumaan Ko Sichangin saarelle noin kymmenen kilometrin päähän mantereesta.

Jumppahetki rantabulevardilla. (Vientiane, Laos)

Saksiniekka kylpyhuoneessa. (Chum Phae, Thaimaa)

Saarelta matka jatkui Bang Saen ja Bang Sao Thongin kautta Bangkokiin. Reilu viikko meni Thaimaan pääkaupunkia kierrellessä. Sitten olikin edessä enää lento kotimaahan Bangkokista Abu Daphin ja Munchenin kautta Helsinkiin.

Paikat joita itseni kaltaiselle uteliaalle kulkijalle voi reissulta ehdottomasti suositella ovat Kambodzasta Phnom Penh toreineen sekä Siem Reapissa Ankor Watin laajat temppelialueet pohjoisessa. Vietnamin rannikolta Mui Nen alue ja Da Nangin kaupunki sekä Hanoin vanhakaupunki. Laosista Vientianen Night Market. Thaimaan maaseutu teineen sekä tietenkin täysin turismilla elävä Pattaya. Bankokista mieleen parhaiten jäivät China Town, Khaosan Road sekä Sealife Ocean World akvaarioineen.

"Viidakkobaarin" tunnelmia. (Ban Nong Laksila, Thaimaa)

Walking Streetin kylttejä. (Pattaya, Thaimaa)

Suurin oppi kuitenkin tuli eri kulttuurien kohtaamisesta. Ihmisistä, jotka varsinkin maaseudulla olivat vilpittömän iloisia ja sangen tyytyväisiä elämäänsä. Täsä on hyvä muistaa se ero, joka maiden välillä on mikäli niitä verrataan esimerkiksi Suomeen. Suomessa BKT asukasta kohti on noin 43 000 USD per vuosi, kun se Kambodzassa on 2600 USD per vuosi. Näistä neljästä valtiosta vaurain oli Thaimaa, josa BKT on yli 8000 USD per vuosi.

VIDEOPÄTKÄ HO CHI MINHIN ELÄINTARHASTA LÖYTYY TÄSTÄ

Oma suositukseni näistä neljästä erilaisesta maasta on selkeästi Vietnam. Kaikki ovat kokemisen arvoisia, mutta Vietnamissa kokee ehkä sen aidoimman Kaakkois-Aasian.
Turistipaikkojen lieveilmiönä on selkeästi erilainen "vedättäminen", mikä näkyy hinnoittelussa ja ylenpalttisena tuotteiden ja palveluiden tyrkyttämisenä. Syvällä maaseudulla näitä ei ilmene.
Suomalaisia koko neljän kuukauden reissulla tavattiin suomalaistutun kyläilyn lisäksi yksi perhe lapsineen Hanoissa sekä Pattayalla asustellut nuori hyvin katukuvaan sopiva nuorehko mies.

Tunnelmia turistien suosimalta Khaosan Roadilta (Bangkok, Thaimaa)

Käärmeet olivat yleinen näky maaseudun teillä. (Vang Nam Khiao, Thaimaa)

Viisumin jonotus otti runsaat kaksi tuntia. (Vientiane, Laos)

Eniten reissussa ehkä kaipasi sitä, että välillä olisi päivä jolloin lämpötila ei nouse yli +30 C. Ruisleipä ja sauna olivat puutelistan kärkipaikoilla, vaikka paikalliset ruuat maistuivatkin hyvin.

Reissun kokonaiskustannukset neljän kuukauden reissusta kahdelta hengeltä olivat yhteensä 13 300 euroa. Tämä summa piti sisällään kaiken ennen matkaa ja matkalla käytetyn rahan. Se sisälsi myös hankintoja, joita tässä summassa oli 2300 euron edestä. Nämä pitivät sisällään Kambodzan Phnom Penhistä hankitut kaksi maastopolkupyörää (1100 €) sekä Vietnamin Hoi Anista ostetun kameran tarvikkeineen kadotetun tilalle (1000 €) ja matkan varrelta ostetut vähäiset tuliaiset Suomeen (200 €).

Mikäli hankintoja ei huomioda oli matkan hinta siis 11 000 euroa eli 92 euroa per päivä kahdelta hengeltä. Tämä summa sisälsi lentolippuja 1900 eurolla, rokotuksia 450 eurolla sekä kirjoja, karttoja ja vaatteita  ennen matkaa 400 eurolla. Tämä sisälsi myös mm. Easy Rider motoristien reissun, jonka hinta kahdelta hengeltä oli 700 USD. Tässä olivat siis mukana kaikki ruokailut ja majoitukset ym. päivittäiset kulut.

Uuden reissun suunnittelu ainakin mielessä on jo alkanut. Mikä on suunta ja ajankohta on vielä täysin avoin. Matkalta palattua on jo ehtinyt tehdä viikon vaellusreissun Sveitsiin ja reppu odottaa nurkassa taas uusia seikkailuja. Niihin palataan sitten uuden blogin merkeissä.

KATTAVAMPI KUVAKOOSTE KOKO REISSUSTA MAITTAIN LÖYTYY TÄSTÄ

Fillarit pakettiin ja paluu kotimaahan

Viimeistä edellinen päivä oli suurelta osin valmistautumista paluumatkalle. Polkupyöräliikkeestä haimme pahviset kuljetuslaatikot polkupyörille lentoa varten. Hinta ei päätä huimannut, sillä kauppias haki ne jostain varastostaan ja pyysi kahdesta kaksisataa bathia eli alle viisi euroa.
Pyörät jouduttiin purkamaan osiksi, jotta saimme ne sopimaan hyvin laatikoihin.

Fillarit osiksi...

... ja laatikkoon.

Osta yksi sat toisen ilmaiseksi... Khaosan Road - Bangkok

Viimeisen illan ainut olut, vain nelisen litraa!

Vähän jännitti, kun olin varannut ennakkoon polkupyörille tilan välille Munchen - Helsinki, mutta selkeätä vastausta en ollut sanut Etihadilta lennoille Bangkok - Abu Dabhi ja Abu Dabhi - Munchen saanut. Oli siis mentävä ajoissa kentälle selvittämään asiaa. Etihadin tiskillä neito soitteli pari puhelua ja kertoi, että hinta olisi polkupyöristä 260 USD per pyörä. Ajattelin, että ohhoh! Neitonen sanoi matkatavaratiskin avautuvan vasta parin runnin päästä ja pyysi menemään sinne hyvissä ajoin pyörien kanssa.
Parin tunnin kuluttua olin tiskillä ja selvitin pyöräasiaa. Toinen virkailija soitteli taas, jutteli naapuritiskin kanssa ja sitten tulosti ystävällisesti tarrat polkupyörälatikoihin ja osoitti, että ne pitää kärrätä tuonne hihnalle. Lompakko kädessä kysäisin vaivihkaa maksusta, mutta vain kerran. Virkailija sanoi, että ei tämä mitään maksa. Työntäkää nyt vain pyörälaatikot tuonne hihnalle. Kahta kertaa ei tarvinnut pyydellä. Lompakko taskuun ja menoksi. Pojalle sanoin, että nyt hymyilemättä ja nopeasti paketit hihnalle. Huohh!

Fillarillareiden viimeinen taival Thaimaassa tehtiin taksin kyydissä.

Kohti lentokenttää Bangkokissa.

Lentokentällä vähän evästä  naamaan.

Onneksi koneissa on tänä päivänä musiikkia tai elokuvia vähän jokaisen makuun.

Lento Bangokista Abu Dabhiin ja edelleen Munchenin kautta Helsinkiin sujui hyvin, vaikka tuntuikin pitkältä. Nyt oli 120 päivän reissu paketissa ja kentällä puoliso ottamassa vastaan. Pyörät kulkivat laatikoissaan Mäntyharjulle, jossa ne seuraavalla viikolla kasattiin. Nyt ne rullaavat jo Mäntyharjun raitilla.

Se on 120 päivän seikkailu lähellä päätepistettään.

Ruisleipä maistui hyvin Suomessa 120 päivän reissun jälkeen aidon meijerivoin kera. Sitä oli ollut kotiväen ohella ikävä. Nyt seuraavaa reissua suunnittelemaan. Toteutusikohan se jo tulevana vuonna 2018.

Tähän blogiin tule vielä jatkosa yksi kirjoitus. siinä käydään lävitse matkan antia kokonaisuutena sekä kustannuspuolta. Mitä omatoimifillaristilta vaaditaan ja mitkä olivat reissun hasteellisimmat jutut.

Bangkok - Villien oliivipuiden kylä

Lähestyttäessä Thaimaan pääkaupunkia liikenne lisääntyi ja fillaristi sai taas hakea paikkaansa aika ajoin ruuhkista autojen keskeltä. Hitaasti vaihtuvat liikennevalot pysäytivät aika ajoin pyöräilijän useaksi minuutiksi riesteyksiin. Etukäteen Hotels.comin kautta varattu majoituspaikka kolmeksi ensimmäiseksi päiväksi Bangkokissa löytyi helpolla, vaikka teiden ylitykset veivätkin aikaa ja joutui kiertelemään päästäkseen oikealle kujalle. Majapaikkana oli ensimmäistä kertaa yhteismajoitus kahdentoista hengen huoneessa Inn Station Hostelissa. Kaksi yötä oli tarpeeksi mielikuvan saamiseksi yhteismajoituspaikasta ja paikka vaihtui hotelliin Khaosan Roadin kapealla sivukujalla. Viisi viimeistä yötä hintan 85 euroa kahdelta hengeltä ei ollut kallis ja paikka oli varsinaisen menomestan keskellä.

Bangkokissa sai jälleen totutella liikenteeseen ja turisteihin.

Pari yötä yhteismajoituksessa antoi mielikuvan tästä yöpymistavasta.

Kaupungin läpi kulkevat kapeat kanavat olivat pahoin sastuneita.

Kissa ei ollut mitenkään outo vieras ruokapöydässä Bangokissakaan.

Kapeita Bangkokin kujia oli satamäärin.

Lähes yhdeksän miljoonan asukkaan Bangkok sijaitsee tulvivan Chao Phraya -joen varrella ja matkaa merelle ei ole paljoakaan. Tämä varhaiselta nimeltään "Villien oliivipuiden kylä" on maan talouden keskus ja pahimpien ennusteiden mukaan se vajooa tulevien vuosikymmenien aikana mereen. Tulviva joki ja laskeva maa saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa siis kaupungin häviämiseen kartalta? Kaupungin hallitsematon kasvu on yksi haitta, joka näkyy varsinkin liikenteessä. Viime vuosien työ joukkoliikenteen kehittämisessä voivat kuitenkin helpotta tilannetta tulevaisuudessa.

Bangkok on selkeästi turistikohde ja monille maahan saapuville se on muutaman päivän tutustumiskohde, joka näkyy myös katukuvassa. Kaupungin läpi kulkevat kapeat kanavat, jotka laskevat Chao Phraya -jokeen ovat paikoin täynnä jätettä ja vesi on kuin jäteöljyä - mustaa ainakin.

Yli sadan päivän reissussa olo näkyi jo fillaristien Bangkokin tutustumisessa, joka jäi muutamaan turistikohteeseen ja vaelteluun keskustan kaduilla ja kujilla.
Sea Life Bangkok Ocean World oli paikka, jota voi suositella kaikille Bangkokissa kävijöille ja sopii erittäin hyvin myös lapsille. Koululaisryhmiä oli aivan kuusivuotiaasta alkaen tutustumassa upeisiin akvaarioihin, joista suurin meriakvaario oli yli 30 000 m3:n suuruinen. Hinta oli aivan länsimaisen turistikohteen tasoa eli noin 26 euroa aikuisilta. Tuhansia kaloja, haita, saukkoja, pingviienjä, kilpikonnia ja monia muita meren eläimiä upeassa ympäristössä. Täällä myös ensimmäinen reissun ruokailu MacDonaldsissa - muistaakseni.

Upeita kaloja satamäärin -SeaLife Bangkok Ocean world

Saukko - SeaLife Bangkok Ocean World

SeaLife Bangkok Ocean World

Hait uiskentelivat yli 30 000 m3:n merivesiakvaariossa.

Parina iltana käyskentelimme, ruokailimme ja istuimme elävän musiikin äärellä Bangkokin China Townissa, joka on ehdottomasti kokemisen arvoinen ympäristö tässä miljoonakaupungissa. Katujen varsilla on paljon mielenkiintoisia katukeittiöitä, hierontapaikkoja sekä Fish Spa -nimellä olevia jalanpuhdistuspaikkoja. Upota kalat vartiksi vesialtaaseen, jossa kalat putsaavat kuollutta kudosta tehokkaasti pois. Mielenkiintoinen kokeilu!

ChinaTownin kapakoissa soi elävä musiikki.

Kadulla eläjiä näkyi paikka paikoin Bangkokin illassa.

Fish Spassa jaloista lähti kuollutta ihoa kutitusten kera.

Kauppiaita oli monenlaisia myös kaduilla.

Bangkokin Khaosan Road on aivan oma lukunsa aasialaisessa ilta- ja yöelämässä. Siellä kannattaa poiketa ainakin katsomassa kello kymmenen ja puolenyön välillä. Turistimassat hyppivät kadulla pullot käsissä ja musiikki soi nupit kaakossa. On sisäänheittäjiä tarjouksineen kauppakojuja ja kiertäviä kauppiaita. Sitä ei sanoin kuvata. Sen tietää vain, kun käy katsomassa. Sinne tulevat varsinkin reppureissaajat ympäri maailman irrottelemaan ja törmäilemänn  toisiinsa. Toiset kävelevät kuin hiipien ohi katsellen kaveriaan - "Oikeesti tämä ei voi olla totta, mennään pian pois!"

Khaosan Roadilla katu on iltaisin täynnä biletäjiä.

T-paitoja löytyy jokaisen makuun.

Päivällä Khaosan Roadilla käydään kauppaa.

Kaupustelija Khaosan Roadilla.

Illalla Khaosan Roadin ravintolat täyttyvät turisteista.

Meno on Khaosan Roadilla iltaisin vauhdikasta

Khaosan Roadin kauppakojuista tuli hankittua viimeiset tuliaiset kotimaahan ja muutama räväkkä t-paita matkamuistoksi. Bangokin viikon jälkeen olikin edessä kotimatka, josta vielä tulee blogitekstiä jatkossa. Huhtikuussa alkanut reissu on nyt elokuun loppupuolella kotimatkaa vaille valmis.

Tunnelmia Bangkokin iltakaduilta löytyy TÄSTÄ.

Ko Sichangin kautta kohti Bangkokia

Pattayan vilske jäi taakse ja fillarit rullasivat tasaista rannikkoa myötäillen kolmisenkymmentä kilometriä pojoiseen. Siellä noustiin pieneen paattiin ja siirryttiin Siaminlahdelle. Runsaan kymmenen kilometrin päässä rannikosta sijaitseva Ko Sichangin saari on vastakohta Pattayan sykkeelle.

Fillari matkalla Ko Sichangin saarelle.

Näkymä majapaikan ikkunasta merelle Ko Sicangilla.

Skootteri oli Ko Sichangin yleisin kulkuväline.

Satamassa kalastajien alukset odottivat merelle lähtöä.

Saarella kaikki tuntui olevan rauhallista. Turisteja ei juurikaan näkynyt ja liikenteessä autoja näkyi vain silloin tällöin. Saarelaisten kulkupelinä olivat skootterit tai erilaiset tuk-tukit, joita oli ajoittain liikenteessä paljonkin.
Majoitus korkealla kalliolla meren rannassa sijaitsevassa majatalossa tarjosi illalla mahtavat näkymät merelle. Ruokailu saaren kyläkeskuksessa, joka sijaitsi satamassa antoi mahdollisuuden seurata vuoroveden nousua. Vesi nousi nopeasti ja peitti ison osan rantaa vedellä, nostaen samalla kuivilla olevia veneitä veden varaan.
Illan kävelyretkellä kadulla törmättiin myös rouvaan, joka rautatangolla huitoen ajoi terassilleen luvatta tunkeutunutta varaania. Puolitoistametristä otusta oli vaikea saada yhteistyöhön valokuvauksen osalta. Nainen myös varoitteli menemästä liian lähelle toisinaan purukalustoaan ihmisiin käyttävää otusta. Ajojahtinsa päätteksi nainen sai kuin saikin häädettyä otuksen terassiltaan. Häipyi pimeyteen kohti merta.

Kadunvarren terassille eksynyt varaani sai omistajrouvalt kyytiä.

Sikoja kuljeskeli vapaana saarikaupungin kujilla.

Majakan valot valaisivat satama-aluetta illan pimeydessä.

Sataman valot ja upeasti valaistu majakka loivat illalla hienon tunnelman meren loiskiessa rantaan.

Fillarointi saaren mäkisillä teillä oli varsin rentouttavaa, kun pääsi matkan tekoon ilman laukkuja ja rinkkoja. Kaduilla kulkevat siat joskus pääsivät säikäytämään polkijaa, mutta muuten saari oli rauhallinen. Pari päivää saarella rauhoitti mielen mukavasti Pattayan jälkeen. Matka jatkui saarelta mantereelle ja rannikkoa seuraillen kohti pohjoista.

Pysähdys ja yöpyminen Bang Soenissa alkoi vähän yllätävästi majoituspaikan suhteen. Hotels.comin kautta tehty ja maksettu varaus oli aivan "hepreaa" majapaikan receptionin kaverille. Puolen tusinan puhelinsoiton ja lähes kahden tunnin odottelun jälkeen paikalle saatiin kuitenkin ihminen, joka osasi englantia. Asiakin selvisi. Meinasi vanhaltakin jo hihat palaa, kun ei päässyt suihkuun ja kierrokselle ranta-alueelle.

Ranta täyttyi Bang Soenissa viikonloppuna paikallisista turisteista.

Monet paikalliset myös ruokailivat rannalla.

Merellinen ruoka kuulu osana Thaimaan rannikoseudun nautintoihin.

Ranta-alueella tuhansia ihmisiä oli veden äärellä ja syömässä mattojensa päällä tai rannan katukeittiöiden pöydissä. Vuorovesikin oli jo iltaan mennessä npoussut ja pyyhkäissyt päivällä paikalla olleet jätteet kauemmas merelle. Ei mikään lekotteluranta missään mielessä, mutta porukkaa paikalla oli kait' viikonlopun kunniaksi tuhatmäärin.
Illan "Night Market" oli rannalla täynnä kauppiaita. Musiikki soi ja kansa kierteli illaksi kasaan kyhätyissä kauppakojuissa. Aamulla sadoista kauppiaista ei ollut alueella merkkiäkään ja roskatkin oli siivottu pois yön aikana.

Ilta-aurinko meren rannalla -  Bang Soen.

Vielä yhden yön pysähdys Bang Sao Thongissa, jossa majapaikkana oli upea rivitaloasunto keititöineen.

Sen jälkeen olikin edessä viimeinen viikko ja viimeinen kohde - Thaimaan pääkaupunki Bangkok. Siitä lisää seuraavassa kirjailussa.