Halki maaseudun Halonginlahdelle

Juna oli siis jättänyt reissaajat Nam Dinhiin, samannimisen provinssin pääkaupunkiin. Asukkaita kaupungissa on noin 380.000. Paikka valikoitui junamatkan päätepisteeksi aivan satumalta, jota eräs paikallinen junaa odotteleva perheenisä jo lähtöasemalla Da Nangissa ihmetteli.

Renkaan paikkaus alkaa olla jo rutiinia. Tässä hotellinpitäjä avustaa.

Puutyön taitaja Nam Dinhin pääkadun varrella.

Tupakan kuivausta tien varressa Diem Dienissä.

"Miksi menette Nam Dinhiin? Eihän siellä ole mitään" Eipä ollut Hotels.comin sivulla edes yhtään hotellia. Tiedossa oli, että tuon kokoisesta kaupungista löytyy kyllä hotelli ja olihan niitä. Asemaa vastapäätä yksi yö alle 10 eurolla. Ei aamiaista eikä mukavuuksia, mutta yösija kuitenkin. Illansuussa kävelyretki kaupungilla kuitenkin osoitti, että tätä varten olemme tänne asti tulleet. Täällä ei ollut mitään turisteille, joten ei ollut turisteja. Paikallista elämää näki parhaiten istahtaessa olutkuppilaan, jonne miehet olivat tulleet oluttuoppiensa ääreen. Bia Hoi - paikallinen tynnyriolut - kannettiin pöytiin kannuissa ja vajaan parin litran kannusta kuppilan pitäjä veloitti 1,40 euroa. Selfiekuvien ottajia pitkäpartaisten härmäläisten rinnalle tuli yksi toisensa jälkeen. Tervehdyksiä vaihdettiin, mutta sanaakaan niistä ei ymmärretty puolin tai toisin. Savon murre ja paikallinen kieli eivät oikein antaneet sijaa ymmärrykselle, mutta hauskaa oli.

Bia Hoi - paikallinen tynnyriolut tuodaan pöytään kannussa.

Kuivattujen jyvien keräystä tieltä Nam Dinhisä.

Seuraava aamu alkoi vaihteeksi renkaan paikkauksella. Loppuillasta oli ohut metalliniitti lävistänyt reiän takarenkaaseen, joka kuitenkin oli nopeasti paikattu.
Matka jatkui halki maaseudun sivuteitä kohti rannikkoa ja pientä Diem Dienin kaupunkia. Maaseudun näkymät ankkoineen ja vesipuhveleineen sekä pelloilla työskentelvine ihmisineen avasivat jälleen uuden näkymän vietnamilaiseen maaseutuun.
Jyviä oli levitettynä teille kuivumaan paahtavaan auringonpaisteeseen. Miten saasteettomia jyviä niistä tulee on sitten eri asia. Heinänkuivatuspaikkoina tiet olivat myös usein käytössä. Samoin tupakkaa levitettiin kuivumaan tien varsille rakennettujen telineiden päälle.
Diem Dienistä matka jatkui maan kolmanneksi suurimpaan ja yli kahden miljoonan asukkaan Hai Phongiin. Miljoonakaupunki ei kovin paljoa juuri nyt kiinnostanut, joten fillarit suunnattiin seuraavana aamuna Halonginlahden suurimmalle saarelle Cat Balle.

Lauttalikkennettä Cat Ban saarelle Halonginlahdella.

Ylämäet pistävät fillaristin pohkeet ja reidet koetukselle.

Halonginlahti on yksi Vietnamin vetovoimaisimmista turistikohteista. Me kuitenkin valitsimme turistiristeilyjen sijaan kohteeksi yli 350 neliökilometrin saaren, jossa myös polkijan kunto joutui koetukselle. Parin lauttamatkan jälkeen rantauduimme pyörinemme saarelle ja pääsimme testaamaan mäkikuntoa. Rantaviivalta kiivettiin kilometrin verran 10%:n ylämäkeä, jonka jälkeen takaisin alas. Sama aina muutaman kerran uudestaan, niin olihan sitä siinä rutistusta. Loppumatka varaamaamme majoituspaikkaan oli todellinen vääntö. Heren kartta näytti hienosti tien Cat Ba Eco-Lodgen pihaan viidakon keskelle, mutta viimeisten kilometrien osalta kyseistä tietä ei oltu koskaan tehty loppuun. Se oli vain polku yli vuoren. Varsinainen kulkutie tuli toista kautta. Mopoa suurempaa kulkuvälinettä ei sitä polkua myöten oltu ajettu ainakaan kymmeneen vuoteen. Kartta kuitenkin ohjasi aivan oikeaan paikkaan. Se oli paikka, jossa eivät autojen torvet soi aamutunneilla eikä liikenteen melua kuulu.

Trung Trangin luolastoa Cat Ban saarelle.

Tämän sijasta äänestä piti huolen illan ja yön ajan kirkuvat liskot ja koiran lailla bungalovin vierellä lammikossa haukkuvat sammakot. Unohtumattomat ja hienot konsertit ne saivat aikaiseksi.

Päiväkierros fillareilla saarella toi eteen toinen toistaan upeampia maisemia halki Cat Ba National Parkin. Trung Tgangin luolastossa kävely vuoren sisällä avasi myös uuden luontokokemuksen.
 Kylä vuoren eteläkärjessä oli jälleen turistien täyttämä ja rantatiellä liikkui useita skootterikaravaaneja sekä turistibusseja. Fillarituristeja ei näkynyt ainuttakaan. Koko matkan aikanakin vain yksi fillarilla liikkuva retkeilijä on tullut vastaan. Kahden kuukauden aikana ei yhteenkään suomalaiseen turistiin ole törmätty. Yksittäisiä omatoimimatkailijoita varmasti on liikkeellä, mutta matkatoimistojen matkoja ei Suomesta taideta tähän aikaan vuodesta tälle alueelle tehdä.

Satama Cat Ban saarella.

BBQ-aterian valmistusta pöydässä Hai Phongisa.

Kamera aiheuttaa aina silloin tällöin kylmän väristyksiä, kun se lakkaa toimimasta. Kuuma ja kostea ulkoilma ei sovi yhteen viileiden hotellihuoneiden kanssa kameralle. Viileisiin kameran pintoihin tiivistyy ulkoilmasta kosteutta, joka aiheuttaa toisinaan myös häiriöitä kameran toimintaan. Nyt osaa kuitenkin jo hieman varautua tilanteeseen ja säilyttää kameravehkeet mahdollisimman tasalämpöisinä koko ajan.

Pari päivää Cat Balla riitti ja matka jatkui fillarin selässä Hai Phongissa yöpymisen jälkeen kohti Hanoita. Lämpömittarissa runsaat +30 C ja toistasataa kilometriä tasaista tietä meni yllättävän helposti ja eteen avautui yli kolmen miljoonan asukkaan Hanoi.
Neljän päivän pysähdys edessä Kaakkois-Aasian upeimmaksi kutsutussa pääkaupungissa. Siitä lisää seuraavassa blogissa.

Junamatka täydentää vietnamilaisen nautinnon

Da Nangia ei turhaan kutsuta siltojen kaupungiksi.

Haikeiden Easy Ridereiden jäähyväisten jälkeen seikkailimme vaihteeksi polkupyörinemme miljoonakaupungissa - Da Nangissa. Tämä etupäässä paikallisten lomakaupunki on varsin länsimainen ja kuten sanottu se on Siltojen kaupunki. Siitä etelään on rakentunut varsinainen hotellien ja golfkenttien viidakko.

Poikkesimme paljon kehutussa vuonna 1915 perustetussa Cham-veistotaiteen museossa, joka ei paljon väristyksiä saanut kulkijassa  aikaan. Sopii joillekin. Liian kuiva fillaristeille ainakin tällä erää. Pyöräily ympäri kaupunkia lukuisia siltoja ihaillen antoi nyt kulkijalle paljon enemmän.

Da Nangista etelään sijaitsevat Marmorivuoret - Maple Mountains oli vaihteeksi varsinainen turistien valloittama paikka. Näkymät kuitenkin vuoren huipulta olivat mahtavat ja vuorella sijaitsevien luolien johdosta paikkaa voi vilpittömästi suositella kaikille alueella liikkuville. Kiviveistoksia en ole missään nähnyt niin paljoa kuin Marple Mountainsin ympärillä olevissa liikkeissä ja veistämöissä.

Luola Da Nangista etelään sijaitsevilla Marmorivuorilla.

Matka jatkui kuitenkin vielä hieman etelään Hoi Anin kaupunkiin, joka myös elää turismista. Sen Vanha kaupunki ympäristöineen on UNESCON maailmaperintökohde, joka kerää matkailijoita ympäri maapallon. Itse eniten viehätti kaupungin ruokakaupan keskus - Central Market, josta löytyy lyhyt videopätkä TÄSTÄ.

Kauppias Hoi Anin Central Marketissa.

Hoi Anissa oli taas unohtelevan matkaajan aika etsiä kamerakauppa. Hankkimani kameran akkulaturi jäi edelliseen hotelliin, joten kamerakauppaa piti lähteä etsimään. Hotellinpitäjä antoi hyvän vinkin ja kamerkauppa löytyi. Sain uuden laturin. Juteltuani kauppiaan kanssa selvisi myös, että muutaman tunnin toimitusajalla hän pystyisi hommaamaan Canon EOS 7D -kameran. Näin vaihtui kulkijalla taas kamera kaulalla. Vaihtokaupoissa kauppias hyötyi dongeja ja minä sain tutun kameran käyttööni. Canon EOS 7D + zoom 18-200 mm kaulalla lähti liikkeestä myös tyytyväinen reissaaja. Vaihtokaupat huomioiden kokonaishinta paketille oli noin 700 euroa.

Hoi Anin yksi nähtävyys on ehdottomasti vanhan kaupungin kupeessa sijaitseva Night Market, joka on avoinna iltaisin 18-22. Väkeä on tungokseen asti, joten ei mikään pyöräilijän unelmapaikka kuitenkaan.

Sktteri on koko perheen menopeli.

Seuraavana oli vuorossa junamatka kohti pohjoista. Siinä oli seikkailun makua heti lippuluukulta lähtien. Ensin polkaistiin Da Nangin asemalle ja infopiste antoi selkeät ohjeet. Ensin pyörät rahtipisteelle, joka onnistui hienosti. Pyörät saivat liput 705 km:n päähän Nan Dinhiin. Lippujonoon seuraavaksi hankkiman lippuja. Siinä tulikin seinä vastaan. "Kaikki junat pohjoiseen tänään täynnä", ilmoitti neito lippuluukulta tylysti. Ihmettelin ja manasin, kunnes neito sanoi "Seuraava asiakas, kiitos". Takaisin infopisteelle, että mites tässä näin kävi. Infon rouva kun lähti ripittämään lipunmyyjiä, niin löytyiväthän ne liput pohjoiseen, vaikkakin muutaman tunnin myöhemmässä junassa.

Lippujen tarkastusta junaan noustessa.

Junamatka sinänsä oli oma seikkailunsa, sillä juna oli oikeasti täynnä. Vaunua jouduimme vaihtamaan kahdesi matkan aikana. Alkumatkasta nykkuminen onnistui vain lattialla, joka oli täynnä nukkuvia ihmisiä. Osa matkasta tuli istuttua jalat penkillä, kun jalkatilassa ja penkin alla nukkui paikallinen emäntä lapsineen. Viimeiset kymmenkunta tuntia onneksi oli paikka makuuvaunun kolmannessa kerroksessa. Ensin tietenkin täytyi paikan ottaneet hätää pois pedeiltämme. Ei meinannut mennä perille edes lippuja näyttämällä, että ukkelit olivat väärillä paikoilla. Lopulta asia meni kuitenkin perille ja ukot keräsivät kampsunsa ja jättivät "omat paikkansa".
Erityinen seikkailu oli yön pimeydessä siirtyminen vaunusta numero 1 vaunuun 7. Lattiat aivan täynnä ihmisiä ja siitä vain oli mentävä rinkka selässä ja pyörälaukut käsissä. Se oli kuiin silmät kiinni olisi mennyt, joka askeleen tunnustellen. Koskettiko jalka lattiaa, vai oliko välissä nukkuvia ihmisiä.

Juna kuitenkin saapui 14 tunnin puksutuksen jälkeen Nan Dinhiin ja hotelli löytyi kuin sattumalta aivan asemaa vastapäätä.

Tuhat kilometriä Easy Ridereiden matkassa

Helppo päätös kuuden päivän irtiotolle polkupyöristä

Mr. Hiepin kanssa tehtiin diilöi kuuden päivän reissusta.

Päätös siitä miten jatkamme matkaa vaati yön yli nukkumisen. Junalla, busilla, Easy Ridereiden matkassa vaiko sittenkin fillareilla? Päätös oli kuitenkin helppo, vaikka matkakassa kevenikin 700 dollarilla. Sovimme Mr. Hiepin kanssa kuuden päivän retkestä halki Vietnaimin ylänköalueiden. Lähdimme liikkeelle Nha Trangista ja kuuden päivän kulutua polkupyörämme odottaisivat meitä Da Nangissa, jonne ne Mr. Hiepin opastuksella lähetimme. Rahtmaksua meni parinkympin verran.

Ensimmäinen päivä (9.6.2017): Nha Trang - Da Lat - 140 km

Hot Pot valmistetaan pöydässä.

Perjantaina 9.6. nousimme tavaroinemme moottoripyörien takapenkeille ja matka kohti vuoristoa alkoi. Aluksi vähän hirvitti, kun kaverit laskivat melkoista haipakkaa kaupungin vilinässä väistellen autoja, rekkoja, skoottereita ja välillä eteen juoksentelevia koiria. Pian siihen kuitenkin tottui ja kaupungista poistuttua pääsi nauttimaan lähestyvän vuoristoalueen maisemista.
Ensimmäisen päivän määränpää oli Vietnamin merkittävimpänä vuoriston turistikohteena pidetty Da Lat. Matka sujui miellyttävästi, sillä pysähdykset matonkutojien, riisileiväntekijöiden ja puuveistosten tekijän luona katkoivat päivää ja toivat siihen sisältöä. Nousu 1600 metrin korkeuteen avasi silmien eteen upeita maisemia, joista kameraa paljon käyttävänä olin tyytyväinen.
Illalla oppaiden kanssa syöty Hot Pot -ateria avasi myös uuden ruokailutavan. Sitä varmasti käytämme myös jatkossa, nyt kun opimme miten homma toimii. Pöytään tuodaan kaasukeitin, jossa ruokailijat itse keittävät siihen lisättävät lihat, kalat, yrtit ja nuudelit.

Toinen päivä (10.6.2017): Da Lat - Lien Son - 170 km

Tarhatut sivettieläimet nostavat kahvin kilohintaa huomattavasti.

Toisen päivän ensimmäinen kohokohta oli pysähtyminen kahviviljelmillä. Tien varressa olleessa isossa kahvilarakennelmassa oli myynnissä sekä esiteltiin weasel-kahvin valmistusta. Tämä kahvi valmistetaan sivettieläimen eli musangin suoliston läpi kulkeneista kahvipavuista. Eläimet nukkuivat päiväunillaan, mutta kahvikauppa kävi. Kahvilassa kupista sai maksaa runsaat kaksi euroa, eikä maku sanottavammin poikennut muista juoduista paikallisista sumpeista. Mukaan olisi saanut papuja kilon 170 eurolla. Suomessa kahvin kilohinta lienee jossain 300 euron paikkeilla. Laatuja on kuitenkin paljon ja erityisen kallista on luonnossa elävien sivettieläinten ulostamista pavuista tehdyn kahvin kilohinta nousee tuhansiin euroihin. Tarhattujen eläinten kohdalla laatuluokkia on useita ja hinta sen mukaisesti vaihtelee.

Elefanttiputouksissa riitti vettä ja kohina oli sen mukainen.

Mr. Hiep eistteli meille myös nauraen ison metsikön, jossa kasvatettiin "kondomi-puita". Kumipuista siis oli kyse ja niitä viljelmiä riitti tienvarsilla kilometri tolkulla. Kumi valutettiin puista pieniin kippoihin, joista se kerättiin talteen.

Vaikka vesi onkin vuoristoalueella tähän vuodenaikaan hyvin vähissä sitä riiti kuitenkin Elefanttiputouksilla aivan riittävästi. Virran alajuoksulle putouksen alapuolelle pääsi liukkaita portaita ja kivetyksiä myötän, kun muisti pitää paikoin kaiteista tukevasti kiinni. Upea näky kerrassaan!

Mahtavat vuoristonäkymät ja ajo vesisateessa jäivät myös päivästä hyvin mieleen.

Kalastajien asumuksia joella Vietnamin ylänköalueella.

Kolmas päivä (11.6.2017: Lien Son - Buon Ma Thuot - 120 km

Paljon kritiikkiäkin saanut elefanttiturismi on suosittua Vietnamissa.

Kumipuusta valutetaan kumimassa pieniin kuppeihin.

Aamulla heräsimme majatalon ison yhteisen majoitustilan vintiltä pineeen vesisateen ropinaa. Sade kuitenkin laantui ja odottelimme eilen tilaamamme norsua saapuvaksi. Pieni lenkki selässä osoitti, että tämä on useille tämän kylän asukkaille elinkeino. Paljon keskustelua Suomessakin aihettanut elefanttiturismi ei omasta ielestäni ole niin karmea juttu kuin mitä siitä puhutaan. Lailla on Vietnamissakin puututtu jo elefanttien käyttöön erityisesti metsätöissä. 

Kalastus sähkön avulla on rajoitetusti sallittua paikallisille asukkaille.

Vettä tuli muutaman tunnin ajan kaatamalla ja jouduimme pitämään taukoa.

Kun olimme ajaneet kilometritolkulla kauniisti istutettujen puurivistöjen reunustama tietä pysähtyivät oppaamme. Mr. Hiep nauraen kertoi, että tässä on nyt niitä "kondomipuita". Tarkoittaen tietenkin kumipuita, joista kumimassa valutetaan puun runkoon sidottuihin pieniin metallikuppeihin ja kerätään niistä edelleen teollisuuden käyttöön.

Neljäs päivä (12.6.2017) - Buon Ma Thuot - Kon Tum - 280 km

Paikallisen maatyöläisen asunto ylänköalueella.

Ajomatka oli tälle päivälle ja ajoittaiset lyhyet sateet eivät pysäyttäneet matkantekoa, joka pääosin jatkui tänään valtatiuetä pitkin. Myöskään vuoristo-osuuksia ei atkalla ollut, joten kartallakin harppasimme pitkän loikan eteenpäin.

Vietnamin sodan muistomerkit panssareineen sekä amerikkaissotilaiden käyttämä hylätty lentokenttä olivat tänään Mr. hiepin esittelykohteina.

Poikkeaminen laajoilla teeviljelmillä ja työntekijöiden tapaaminen olivat ehkä päivän parasta antia. Naiset keräsivät teepensaiden latvalehtiä säkkeihin työskennellen yhdeksän tuntia päivässä ja kuuten päivänä viikossa. Palkkapussiin karttui tästä uurastuksesta 160 - 200 euroa kuukaudessa. Vertailuna voi mainita, että liha-riisiateria läheisessä tienvarren ruokalassa maksoi 1,20 euroa.

Teeviljelmillä työskentelevät naiset tekevät pitkää työpäivää.

Viides päivä (13.6.2017) - Kon Tum - Kham Duc - 170 km

Puusta valmistettu katolinen kirkko.

Matka jatkui erittäin upeissa vuoristomaisemissa. Kilometrien nousuja seurasivat kilometrien laskut ja fillari olisikin täällä ollut todelle kovilla. Tai ainakin polkija.

Upeaan katoliseen puukirkkoon ja budhalaistemppeliin tutustuttiin aamun lähtötunnelmissa. Budhalaistemppelissä nuoret lapset olivat pitämässä koulua ja tulivat meitä pihalle tervehtimään. Parta ihmetytti nuoria ja Pyryn parran aitoutta piti oikein tulla käsin kokeilemaan.

Useita jokia ylittäville riippusilloillekin löytyi nyt huvittava nimi > "Monkeybridge". Kyllähän ne tietenkin heiluessaan varsinaisilta apinasilloilta tuntuvat.

Erikoisuuksia olivat myös maaseudun bambuista ja kaislasta rakennetut kylätalot, joihin kyläläiset viikonloppuisin kokoontuvat viettämään aikaa ja tapaamaan toisiaan.

Mongeybridge ja skootteri

Kuudes päivä (14.6.2017) - Kham Duc - Da Nang  -  120 km

Rakennustyöntekijöitä työn touhussa.

Viimeinen päivä oli jo vähän jäähdyttelyä ja aloimme jo jännityneinä odottaa fillareiden löytymistä. Maaseudulla poikkesimme tutustumassa ananasviljemiin, jotka olivatkin aivan erilaisia mitä oloimme kuvitelleet. Vuren rinteellä oli hehtaaritolkulla matalia alle puolen metrin kasvustoja, joiden keskellä kasvoi ananas. Mistähän itsellä oli kuva jostain ananaspuusta - tiedä häntä. 

Polkupyörien etsintä olikin aivan oma shownsa, sillä miljoonakaupunki Da Nang ei ollut kovin tuttu oppaillemme. Heillä ei nimittäin ollut mitään karttaa matkassa, vain osoite mistä pyörien pitäisi löytyä. Suunistus heillä perustui kyselyyihin kadun varrelta. Ensin mentiin lujaa kohti itää ja pian tultiin vähän kovempaa kyytiä takaisin.

Ehkä kymmenen kyselyn jälkeen löytyi kuitenkin katu, sitten talo ja lopulta lippu-lappujen esittelyjen jälkeen takahuoneesta fillarikin.

Jäähyväiset kuuden päivän oppaillemme.

Miljoonan tippiä en ole koskan antanut, mutta nyt kuskeille lykättiin puoli milliä kouraan kummallekin ja toivotettiin hyvää kotimatkaa ja mukavia retkiä turistien kanssa jatkossakin.

Kauppiailla ja varkailla lienee sama Jumala Vietnamissakin

Muinaisessa kreikkalaisessa mytologiassa Zeuksen poika Hetrmes oli kauppiaiden ja varkaiden suojelija. Sama suojelija lienee myös eräällä matkalla kohtaamallamme Vietnaimilaisella katukauppiaalla. Se, että Hermes oli myös matkustajien suojelija ei kuitenkaan pitäne ainakaan meikäläisen kohdalla paikkaansa.

Veden rajassa oli hyvä liikkua myös fillarilla 

Jäteongelman hoitoa Phan Rangissa.

Paikallista olutta ravintolassa > 0,75 litraa -  1,30 euroa.

Nha Trangista löytyy myös sivukatujen vilinää.

 Kesäkuun kolmantana jätimme kalastajakaupunki Mui Nen ja matka jatkui kohti pohjoista. Muutaman kymmenen kilometrin päässä pysähdyimme täydentämään juomavarastoja. Hörppäsimme ensimmäisen juomapullon katukuppilan pöydässä. Ei ollut muita asiakkaita eikä juuri liikennettäkään tiellä. Lähtiessä unohdin kietaista kameran sisältävän vyölaukun vyötäisilleni ja ehdimme viilettää yhden alamäen kunnes huomasin erheeni. Palasin takaisin ja aavistelin jo tulevaa, sillä kauppiaan emäntä ja nuori tyttö huitoivat käsillään, että skootterimies tuli ja pysähtyi, kietaisi laukun vyötäisilleen ja ajoi pois. Näin paikan lähes koko ajan kivutessani ylämäkeä, eikä kuppilassa poikennut kukaan. Kauppias itse nukkui koiranunta sisällä riippumatossaan, nousten kyllä hetkeksi ylös pyydettyäni selvittämään tilannetta. Miehestä näki selvästi, että nyt hänellä oli Hermes läsnä - ei kauppiaan vaan varkaan suojelijana. Hetkeksi istahdin ja mietin. Katsoin näitä kolmea sepittäjää ja ajattelin, että taitaisi tyttö saada vaikka uuden polkupyörän kameran vaihtokauppana. Toivotin hyvää päivänjatkoa ja kerroin, että sivutaskussa on yksi objektiivi. käsitelkää siis laukkua varovasti.

Nha Trangin rannat ovat suosittu lomanviettopaikka.

Matka jatkui ja seuraavan yön yöpymispaikka oli tien varren metsikössä. Ensimmäinen yö teltassa. Pystytimme telttaa kuun ja salamoiden valossa. Sadetta ei kuitenkaan tullut ja ukkonenkin oli suht' kaukana. Taivas kuitenkin v'älillä aivan liekkimerenä.

Krokotiilia ja ranskalaisia.

Purkki sardiinia ja vähän patonkia sapuskaksi ja nukkumaan. Nyt ei ollut ilmastointia jäähdyttämässä ja yö oli ainakin alukuyöstä tuskaisen kuuma.

Matka jatkui aamulla aikaisin kohti Phan Rangin kaupunkia. Matkalla varasimme yöpymisen Con Ga Vang Resortista. Nyt teki Hotels.comin ohjelma ensimmäisen kerran sen, että veloitti hinnan kahteen kertaan. Ensin ilmoitti, että maksu ei onnistunut - Yritä uudelleen. Uuden yrityksen jälkeen varaus meni lävitse. Kävin kuitenkin vilkaisemassa tiliotteen ja huomasin maksun menneen kahdesti. Nyt on muutaman päivän aikana laitettu viestiä Hotels.comille ja vastauksiakin saatu - rahojen palautusta vain ei vielä näy.
Majapaikka oli myös ensimmäinen, josta pois lähtiesämme jouduin antamaan respan kaverille selkeän negatiivisen palautteen. Aamiaispalvelu, - jos sitä nyt palveluksi voi sanoa - oli alle kaiken arvostelun. Aamiainen valittiin pöytään tuodusta aamiaismenusta. Valitsimme aamiaisen ja juoman. Siihen oli jo tottunut, että toisinaan palvelu on hidasta. Se oli uutta, että juomaa ei neljän kehotuksen ja puolen tunnin odottelun jälkeen saatu tuotua pöytään. Kävin oikein kumarrtaen kiittämässä tarjoilijaamme - vanhempaa nutturapäistä rouvaa poistuessani aamiaiselta.

Iltaliikennettä Nha Trangissa.

Respassa kerroin mielipiteeni palvelusta selkeäsit ja kerroin, että pelastus on yksin ja ainoastaan henkilöstön koulutus tai ainakin yhden tarjoilijan siirto vaikka pesulaan pyykkitelineeksi.

Rantatie muuttui seuraavina päivinä ajoittain melko mäkiseksi. Lähes kilometrin nousut paikoitellen saivat hien virtaamaan, kun lämpötila oli reilusti yli +30 C. Taukoja piti lisätä ja vettä kului.
Pienessä Cam Lamin kylässä yöpymisen jälkeen saavuttiin Nha Trangiin, joka on maan suosituin lomanviettopaikka. Vietnamilaisten ohella sen ovat löytäneet myös ulkomaiset turistit ja nyt kaduilla liikkui vähän liikaakin rakkaan napurimaamme Venäjän kansalaisia. Kaupunkiin järjestää matkoja Suomesta myös Tjäreborg käsittääkseni talviaikaan.
Kamerakaupan etsiminen kaupungista ei ollut aivan yksinkertaista, sillä Canon Vietnamin kotisivuijen mukainen kamerakauppa myi kyllä Canonia - kopiokoneita ja muita härpäkkeitä - ei kameroita. Surkeinta oli se, että henkilökunta ei edes tiennyt mistä voisi saada saman merkin kameroita.
Löytyi lopulta sellainenkin kauppa mistä sai jonkinmoisen kameran kadonnen tilalle. Canon 20 D ja 18-55 mm:n optiikka sekä vara-akku ja akkulaturi vähän yli 4 miljoonaa dongia. Siis vajaat kaksisataa euroa. Tällä on nyt pärjättävä.

Nha Trang on hotellien täyttämä länsimainen turistikaupunki

Eilinen ilta suunniteltiin jatkoreittiä ja nyt pohditaan jatketaanko junalla, polkemalla vai matkaopas Hiepin kanssa halki vuoristoseudun kohti pohjoista. Huomenna matka kuitenkin jatkuu ja selviää miten. Oma jännityksensä täsäkin. Tämä on sitä omatoimimatkailijan ihanuutta.

Rengasrikkoja ja Mui Nen rannat

Istuskelen perjantaina 30.5. Nam Chau Resortin viileässä bungalowissa. Ikkunasta aukeaa näkymä hyvin hoidettuun lomakylään - bungaloweja ja paljon puita ja puutarhakasveja sekä hyvin hoidetut nurmikot. Ulkoa puhaltaa välillä kuuma henkäys vasten kasvoja. Lämpötila on noussut jo yli +30 C, kello lähestyy puolta päivää. Lomakylän palvelut pelaavat hyvin. Naishenkilö nouti juuri lastin pyöräilijöiden pyykkiä pestäväksi. Saadaan huomenna puhdasta ylle.

Renkaan paikkausta paikallisessa "pajassa".

Tiistainen taival pyörillä oli vähän tuskainen. Ensimmäiseksi minulla jokin pensaan piikki puhkoi renkaan. Vararengas alle ja matka jatkui. Illalla pitäisi vielä muistaa paikata rikkinäinen rengas. Eikä aikaakaan kun Pyryllä tyhjeni rengas - jonkinlainen metalliniitti löytyi vuodon aiheuttajaksi. Nyt piti siis paikata rengas, koska olimme liikkeellä yhdellä vararenkaalla. Siinä hässäkässä onnistuin vielä katkaisemaan yhdestä renkaasta venttiilitapin, mutta matka jatkui. Vain vähän matkaa, sillä Pyryn rengas tyhjeni taas. Nyt kohdalle sattui kuin taivaan lahjana rengaskorjaajan pikku paja. Kaverilla oli oikein vettä vadissa ja hän löysi Pyryn renkaasta toisen reiän. Korjaajan palkkio ei päätä huimannut. Määritteli hinnaksi 20 000 duongia eli vajaan euron. Annoimme 30 000.

Näkymä Du Soi Resortin ravintolasta.

Matka jatkui halki maaseuturannikon, mutta rengashässäkät olivat vieneet aikaa ja matkaa tälle päivälle tuli yli 80 kilometriä, joten viimeinen tunti ajettiin pilkkopimeässä. Kehnoilla pyörän valoilla näki juuri ja juuri pyörivän eturenkaan. Otsavalo kuitenkin pelasti tilanteen, mutta tosi kuoppaisella kylätiellä nopeus putosi ajoittain kymmeneen kilometriin tunnissa.
Puutteelinen kartta vielä vähän lisäsi paineita, mutta muutamien kyselyjen jälkeen Do Sui Resort - josta olimme varanneet yöpymisen - löytyi.

Kalastajaveneitä Phan Tietin halki virtaavassa joessa.

Phan Tietin halki virtaavan joen rannoilla on myös jätettä.

Co op mart -niminen kauppaliike Phan Tietissä.

Keskiviikkona matka jatkui lyhyellä etapilla vanhaan kalastajakaupunkiin Phan Thietiin. Kaupunki sijaitsee kohdassa, jossa Vietnamin etelärannikko kääntyy itärannikoksi. Asukkaita tässä Bin Thuanin maakunnan pääkaupungissa on noin 350 000. Keskusta on hyvin länsimaisen oloinen, mutta laitakaupungilta löytyy myös perinteisen kyläasutuksen kaltaista asutusta. Osin jopa slummia muistuttavia ranta-alueita ja runsaasti jätekasoja. niin maalla kuin kaupungin halki virtaavassa joessakin. Yövyimme keskustan pikkuhotellissa, josta illalla teimme kävelykierroksen. Kapealla kujalla pysähdyimme ja meidät istutettiin iloisten iltaa viettävien ukkojen pöytään. Tuotiin käteen tölkit olutta, joista ei maksua huolittu. Siinä sitten ihmettelimme varsinaisessa "katukuppilassa", kun "karaoke" soi ja kitararistit ja rumpali hoitivat musiikkipuolen. mikrofonia ujutettiin kouraan, mutta annettiin nyt laulamisen olla tällä erää. Kovin ukot humalapäissään selostivat kaikkea, mutta kun kieli oli täysin vieras emme päässeet jyvälle ukkojen jutuista. Mieleen jäävä tapahtuma tämäkin.

Katukitaristi Phan Tietin sivukaduilta.

Joulupukki ja lumiukko Mui Nen rantatien kuppilan katossa.

Torstaiksi olimme varanneet bungalowin Mui Nen kylän keskustasta meren rannalta. Kylä sijaitsee vain runsaan parinkymmenen kilometrin päässä Phan Thietistä. Tie kulki Mui Nen -rannikoksi kutsuttua rantaa pitkin ja sen varrella oli kymmeniä hotelleja ja lomakyliä, jotka ovat myös suomalaisille tuttuja. Ainakin Aurinkomatkat järjestää suosittuja matkoja joulukuusta huhtikuulle tänne Mui Nen rannikolle.

Taustalla Mui Ne - kalastajakylä.

Saavuttuamme Nam Chau Resortin bugalowkylään päätimme heti ottaa ylimääräisen päivän pysäytyksen täällä ja jatkaa matkaa vasta lauantaina. Tosi upea paikka, jota voi suositella myös rannalla löhöämistä kaipaaville. Itselle yksi päivä taas saa riittää, jotta pääsee hikoilemaan välillä topakoita nousujakin sisältävälle rantatielle.

Matka etenee hyvin, vaikka tuo lämpötila keskipäivällä on todella korkea. Varmaan tuolla mustan tien päällä lähentelee ajoittain + 40 C:tta. Pankkiautomaattejakin löytyi taas Phan Thietistä, joten sai taas lompakkoon 7 miljoonan duongin lisäyksen. Noiden nollien kanssa on vieläkin ihan hukassa.
Pyöriin Kambodzan Phnom Penhistä hankitut sivulaukut alkavat ratkeilla ja kohta on niiden kanssa ongelmia, mutta katsotaan nyt miten niitä paikkaillaan.

Nam Chau Resortin bungalow, jossa yövyimme pari yötä.

Karttaongelma poistui ja hieman jännitystä aiheuttanut paperikartan ja Google Mapsin kanssa sekoilu saa jäädä ainakin Vietnamissa. Latasimme tablettiin ja tietokoneelle hyvin toimivan Hero-karttasovelluksen. Tämä Nokian jo 1980 luvulla kehittämä ja tänä päivänä ilmeisesti Audin ja BMW:n ylläpitämä sovellus toimii todella hyvin. Nyt tiedetään aina misä mennään. Toisaalta yksi reissun jännityselementti - Missäshän mahdamme olla? - on poissa. Eletään nyt ilman sitä jännitystä ainakin Laosiin saakka, sillä Laosin karttapohjaa emme toistaiseksi sovelluksesta löytäneet.

Tämä päivä rennosti rannalla ja huomenna matka jatkuu ja eteen saattaa tulla ensimmäinen telttayö maasudulla. Hotels.com ei nimittäin osoittanut majoituspaikkoja meidän normaalin päivämatkamme päästä. Sopisihan se telttayökin vaihteeksi.