Fillarit pakettiin ja paluu kotimaahan

Viimeistä edellinen päivä oli suurelta osin valmistautumista paluumatkalle. Polkupyöräliikkeestä haimme pahviset kuljetuslaatikot polkupyörille lentoa varten. Hinta ei päätä huimannut, sillä kauppias haki ne jostain varastostaan ja pyysi kahdesta kaksisataa bathia eli alle viisi euroa.
Pyörät jouduttiin purkamaan osiksi, jotta saimme ne sopimaan hyvin laatikoihin.

Fillarit osiksi...

... ja laatikkoon.

Osta yksi sat toisen ilmaiseksi... Khaosan Road - Bangkok

Viimeisen illan ainut olut, vain nelisen litraa!

Vähän jännitti, kun olin varannut ennakkoon polkupyörille tilan välille Munchen - Helsinki, mutta selkeätä vastausta en ollut sanut Etihadilta lennoille Bangkok - Abu Dabhi ja Abu Dabhi - Munchen saanut. Oli siis mentävä ajoissa kentälle selvittämään asiaa. Etihadin tiskillä neito soitteli pari puhelua ja kertoi, että hinta olisi polkupyöristä 260 USD per pyörä. Ajattelin, että ohhoh! Neitonen sanoi matkatavaratiskin avautuvan vasta parin runnin päästä ja pyysi menemään sinne hyvissä ajoin pyörien kanssa.
Parin tunnin kuluttua olin tiskillä ja selvitin pyöräasiaa. Toinen virkailija soitteli taas, jutteli naapuritiskin kanssa ja sitten tulosti ystävällisesti tarrat polkupyörälatikoihin ja osoitti, että ne pitää kärrätä tuonne hihnalle. Lompakko kädessä kysäisin vaivihkaa maksusta, mutta vain kerran. Virkailija sanoi, että ei tämä mitään maksa. Työntäkää nyt vain pyörälaatikot tuonne hihnalle. Kahta kertaa ei tarvinnut pyydellä. Lompakko taskuun ja menoksi. Pojalle sanoin, että nyt hymyilemättä ja nopeasti paketit hihnalle. Huohh!

Fillarillareiden viimeinen taival Thaimaassa tehtiin taksin kyydissä.

Kohti lentokenttää Bangkokissa.

Lentokentällä vähän evästä  naamaan.

Onneksi koneissa on tänä päivänä musiikkia tai elokuvia vähän jokaisen makuun.

Lento Bangokista Abu Dabhiin ja edelleen Munchenin kautta Helsinkiin sujui hyvin, vaikka tuntuikin pitkältä. Nyt oli 120 päivän reissu paketissa ja kentällä puoliso ottamassa vastaan. Pyörät kulkivat laatikoissaan Mäntyharjulle, jossa ne seuraavalla viikolla kasattiin. Nyt ne rullaavat jo Mäntyharjun raitilla.

Se on 120 päivän seikkailu lähellä päätepistettään.

Ruisleipä maistui hyvin Suomessa 120 päivän reissun jälkeen aidon meijerivoin kera. Sitä oli ollut kotiväen ohella ikävä. Nyt seuraavaa reissua suunnittelemaan. Toteutusikohan se jo tulevana vuonna 2018.

Tähän blogiin tule vielä jatkosa yksi kirjoitus. siinä käydään lävitse matkan antia kokonaisuutena sekä kustannuspuolta. Mitä omatoimifillaristilta vaaditaan ja mitkä olivat reissun hasteellisimmat jutut.

Bangkok - Villien oliivipuiden kylä

Lähestyttäessä Thaimaan pääkaupunkia liikenne lisääntyi ja fillaristi sai taas hakea paikkaansa aika ajoin ruuhkista autojen keskeltä. Hitaasti vaihtuvat liikennevalot pysäytivät aika ajoin pyöräilijän useaksi minuutiksi riesteyksiin. Etukäteen Hotels.comin kautta varattu majoituspaikka kolmeksi ensimmäiseksi päiväksi Bangkokissa löytyi helpolla, vaikka teiden ylitykset veivätkin aikaa ja joutui kiertelemään päästäkseen oikealle kujalle. Majapaikkana oli ensimmäistä kertaa yhteismajoitus kahdentoista hengen huoneessa Inn Station Hostelissa. Kaksi yötä oli tarpeeksi mielikuvan saamiseksi yhteismajoituspaikasta ja paikka vaihtui hotelliin Khaosan Roadin kapealla sivukujalla. Viisi viimeistä yötä hintan 85 euroa kahdelta hengeltä ei ollut kallis ja paikka oli varsinaisen menomestan keskellä.

Bangkokissa sai jälleen totutella liikenteeseen ja turisteihin.

Pari yötä yhteismajoituksessa antoi mielikuvan tästä yöpymistavasta.

Kaupungin läpi kulkevat kapeat kanavat olivat pahoin sastuneita.

Kissa ei ollut mitenkään outo vieras ruokapöydässä Bangokissakaan.

Kapeita Bangkokin kujia oli satamäärin.

Lähes yhdeksän miljoonan asukkaan Bangkok sijaitsee tulvivan Chao Phraya -joen varrella ja matkaa merelle ei ole paljoakaan. Tämä varhaiselta nimeltään "Villien oliivipuiden kylä" on maan talouden keskus ja pahimpien ennusteiden mukaan se vajooa tulevien vuosikymmenien aikana mereen. Tulviva joki ja laskeva maa saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa siis kaupungin häviämiseen kartalta? Kaupungin hallitsematon kasvu on yksi haitta, joka näkyy varsinkin liikenteessä. Viime vuosien työ joukkoliikenteen kehittämisessä voivat kuitenkin helpotta tilannetta tulevaisuudessa.

Bangkok on selkeästi turistikohde ja monille maahan saapuville se on muutaman päivän tutustumiskohde, joka näkyy myös katukuvassa. Kaupungin läpi kulkevat kapeat kanavat, jotka laskevat Chao Phraya -jokeen ovat paikoin täynnä jätettä ja vesi on kuin jäteöljyä - mustaa ainakin.

Yli sadan päivän reissussa olo näkyi jo fillaristien Bangkokin tutustumisessa, joka jäi muutamaan turistikohteeseen ja vaelteluun keskustan kaduilla ja kujilla.
Sea Life Bangkok Ocean World oli paikka, jota voi suositella kaikille Bangkokissa kävijöille ja sopii erittäin hyvin myös lapsille. Koululaisryhmiä oli aivan kuusivuotiaasta alkaen tutustumassa upeisiin akvaarioihin, joista suurin meriakvaario oli yli 30 000 m3:n suuruinen. Hinta oli aivan länsimaisen turistikohteen tasoa eli noin 26 euroa aikuisilta. Tuhansia kaloja, haita, saukkoja, pingviienjä, kilpikonnia ja monia muita meren eläimiä upeassa ympäristössä. Täällä myös ensimmäinen reissun ruokailu MacDonaldsissa - muistaakseni.

Upeita kaloja satamäärin -SeaLife Bangkok Ocean world

Saukko - SeaLife Bangkok Ocean World

SeaLife Bangkok Ocean World

Hait uiskentelivat yli 30 000 m3:n merivesiakvaariossa.

Parina iltana käyskentelimme, ruokailimme ja istuimme elävän musiikin äärellä Bangkokin China Townissa, joka on ehdottomasti kokemisen arvoinen ympäristö tässä miljoonakaupungissa. Katujen varsilla on paljon mielenkiintoisia katukeittiöitä, hierontapaikkoja sekä Fish Spa -nimellä olevia jalanpuhdistuspaikkoja. Upota kalat vartiksi vesialtaaseen, jossa kalat putsaavat kuollutta kudosta tehokkaasti pois. Mielenkiintoinen kokeilu!

ChinaTownin kapakoissa soi elävä musiikki.

Kadulla eläjiä näkyi paikka paikoin Bangkokin illassa.

Fish Spassa jaloista lähti kuollutta ihoa kutitusten kera.

Kauppiaita oli monenlaisia myös kaduilla.

Bangkokin Khaosan Road on aivan oma lukunsa aasialaisessa ilta- ja yöelämässä. Siellä kannattaa poiketa ainakin katsomassa kello kymmenen ja puolenyön välillä. Turistimassat hyppivät kadulla pullot käsissä ja musiikki soi nupit kaakossa. On sisäänheittäjiä tarjouksineen kauppakojuja ja kiertäviä kauppiaita. Sitä ei sanoin kuvata. Sen tietää vain, kun käy katsomassa. Sinne tulevat varsinkin reppureissaajat ympäri maailman irrottelemaan ja törmäilemänn  toisiinsa. Toiset kävelevät kuin hiipien ohi katsellen kaveriaan - "Oikeesti tämä ei voi olla totta, mennään pian pois!"

Khaosan Roadilla katu on iltaisin täynnä biletäjiä.

T-paitoja löytyy jokaisen makuun.

Päivällä Khaosan Roadilla käydään kauppaa.

Kaupustelija Khaosan Roadilla.

Illalla Khaosan Roadin ravintolat täyttyvät turisteista.

Meno on Khaosan Roadilla iltaisin vauhdikasta

Khaosan Roadin kauppakojuista tuli hankittua viimeiset tuliaiset kotimaahan ja muutama räväkkä t-paita matkamuistoksi. Bangokin viikon jälkeen olikin edessä kotimatka, josta vielä tulee blogitekstiä jatkossa. Huhtikuussa alkanut reissu on nyt elokuun loppupuolella kotimatkaa vaille valmis.

Tunnelmia Bangkokin iltakaduilta löytyy TÄSTÄ.

Ko Sichangin kautta kohti Bangkokia

Pattayan vilske jäi taakse ja fillarit rullasivat tasaista rannikkoa myötäillen kolmisenkymmentä kilometriä pojoiseen. Siellä noustiin pieneen paattiin ja siirryttiin Siaminlahdelle. Runsaan kymmenen kilometrin päässä rannikosta sijaitseva Ko Sichangin saari on vastakohta Pattayan sykkeelle.

Fillari matkalla Ko Sichangin saarelle.

Näkymä majapaikan ikkunasta merelle Ko Sicangilla.

Skootteri oli Ko Sichangin yleisin kulkuväline.

Satamassa kalastajien alukset odottivat merelle lähtöä.

Saarella kaikki tuntui olevan rauhallista. Turisteja ei juurikaan näkynyt ja liikenteessä autoja näkyi vain silloin tällöin. Saarelaisten kulkupelinä olivat skootterit tai erilaiset tuk-tukit, joita oli ajoittain liikenteessä paljonkin.
Majoitus korkealla kalliolla meren rannassa sijaitsevassa majatalossa tarjosi illalla mahtavat näkymät merelle. Ruokailu saaren kyläkeskuksessa, joka sijaitsi satamassa antoi mahdollisuuden seurata vuoroveden nousua. Vesi nousi nopeasti ja peitti ison osan rantaa vedellä, nostaen samalla kuivilla olevia veneitä veden varaan.
Illan kävelyretkellä kadulla törmättiin myös rouvaan, joka rautatangolla huitoen ajoi terassilleen luvatta tunkeutunutta varaania. Puolitoistametristä otusta oli vaikea saada yhteistyöhön valokuvauksen osalta. Nainen myös varoitteli menemästä liian lähelle toisinaan purukalustoaan ihmisiin käyttävää otusta. Ajojahtinsa päätteksi nainen sai kuin saikin häädettyä otuksen terassiltaan. Häipyi pimeyteen kohti merta.

Kadunvarren terassille eksynyt varaani sai omistajrouvalt kyytiä.

Sikoja kuljeskeli vapaana saarikaupungin kujilla.

Majakan valot valaisivat satama-aluetta illan pimeydessä.

Sataman valot ja upeasti valaistu majakka loivat illalla hienon tunnelman meren loiskiessa rantaan.

Fillarointi saaren mäkisillä teillä oli varsin rentouttavaa, kun pääsi matkan tekoon ilman laukkuja ja rinkkoja. Kaduilla kulkevat siat joskus pääsivät säikäytämään polkijaa, mutta muuten saari oli rauhallinen. Pari päivää saarella rauhoitti mielen mukavasti Pattayan jälkeen. Matka jatkui saarelta mantereelle ja rannikkoa seuraillen kohti pohjoista.

Pysähdys ja yöpyminen Bang Soenissa alkoi vähän yllätävästi majoituspaikan suhteen. Hotels.comin kautta tehty ja maksettu varaus oli aivan "hepreaa" majapaikan receptionin kaverille. Puolen tusinan puhelinsoiton ja lähes kahden tunnin odottelun jälkeen paikalle saatiin kuitenkin ihminen, joka osasi englantia. Asiakin selvisi. Meinasi vanhaltakin jo hihat palaa, kun ei päässyt suihkuun ja kierrokselle ranta-alueelle.

Ranta täyttyi Bang Soenissa viikonloppuna paikallisista turisteista.

Monet paikalliset myös ruokailivat rannalla.

Merellinen ruoka kuulu osana Thaimaan rannikoseudun nautintoihin.

Ranta-alueella tuhansia ihmisiä oli veden äärellä ja syömässä mattojensa päällä tai rannan katukeittiöiden pöydissä. Vuorovesikin oli jo iltaan mennessä npoussut ja pyyhkäissyt päivällä paikalla olleet jätteet kauemmas merelle. Ei mikään lekotteluranta missään mielessä, mutta porukkaa paikalla oli kait' viikonlopun kunniaksi tuhatmäärin.
Illan "Night Market" oli rannalla täynnä kauppiaita. Musiikki soi ja kansa kierteli illaksi kasaan kyhätyissä kauppakojuissa. Aamulla sadoista kauppiaista ei ollut alueella merkkiäkään ja roskatkin oli siivottu pois yön aikana.

Ilta-aurinko meren rannalla -  Bang Soen.

Vielä yhden yön pysähdys Bang Sao Thongissa, jossa majapaikkana oli upea rivitaloasunto keititöineen.

Sen jälkeen olikin edessä viimeinen viikko ja viimeinen kohde - Thaimaan pääkaupunki Bangkok. Siitä lisää seuraavassa kirjailussa.

Toisille paratiisi - toisille jotain muuta - PATTAYA

Kun fillarit alkoivat lähestyä Pattayaa sen näki jo kaistojen määristä, että nyt lähestytään Thaimaan suosituinta matkailukohdetta. Täällä vierailee vuosittain noin kymmenen miljoonaa turistia. Suomalaisia ehkä eniten talviaikaan. Nyt silmiin pisti runsas venäläisten ja intialaisten määrä.

Pattayan rannat kuhisevat päivisin veneitä.

Pimeyden laskeuduttua Walking Street täyttyy turisteista.

Ruokana voi nauttia tuttujakin herkkuja. Kuvan hampurilainen 400 gr pihveillä!

Tyttöbaareissa on valinnan varaa - niitä on kymmeniä.

On sanottu, että Pattayalta löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä ja vähän sieltä helvetin puoleltakin. Tätä kolmen päivän vierailu Pattaya Beachin ja Walking Streetin kulmilla vain vahvisti. Täältä löytyy niitä haluaville varmasti kaikkea ja osa varmasti saa myös jotain sellaista, jota ei edes haluaisi. Fillaristeilla kuitenkin pysyivät kolmen päivän ajan pyörät parkissa ja mieli kirkkaana. Ainakin melkein!

Pattayaa on pidetty seksituristikohteena ja "poikamiehen paratiisina", mutta se on myös paljon muuta. Kolmen päivän aikana kuva paikkaunnasta voi tietenkin muodostua vähän yksipuoliseksi. Pattaya Beach, Walking Streetin yöelämä, ostospaikat majapaikan läheisyydessä ja muutama turistikohde kuitenkin antoivat jonkinlaisen kuvan siitä mitä turistit täältä hakevat. Tylsäksi täysin turismin ehdoilla elävää paikkaa ei voi sanoa. Ostoskeskukset ja kauppakujat kuhisevat elämää ja ravintoloita löytyy jokaisen makuun. On pubeja, ravintoloita, katukeittiöitä ja kansainvälisiä pikaruokaketjuja Mc Donald'sista Kentucky Fried Chickeniin ja moniin muihin Pizza Hut'ia myöten. Hieronnan tarpeessa oleville riittää paikkoja ylen määrin, sillä välillä tuntui hierojia istuskelevan katujen varsilla enemmän kuin kulkijoita.

Rannalta löytyy monenlaista menoa.

Iltamenoissa valinnanvara Pattayalla on laaja.

Toiset vetävät baarin täyteen thaiboxing-näytöksillä.

Useissa paikoissa elävä musiiki toimii vetonaulana.

Ilmapallojakin on kaupan!

Länsimaalaisten eläkeläisherrojen suosimissa baareissa iloinen puheensorina kuuluu kauas kadulle ja miehet tuntuvat nautivan olostaan lämpimässä kylmien oluttuoppien äärellä. Hyvä niin.
Fillaristin mielessä kuitenkin näkymä nuorta tyttöä tai poikaa taluttavasta eläkeläisherrasta tuntui kuitenkin hieman epätodelliselta. Ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli, että siinä ukki taluttaa lastenlasta läpi vilkkaan ja vaaralliseksi tunnetun kaupungin. Mielikuva ei kuitenkaan ollutkaan aivan oikeaan osunut. Ehkä Kummelit osaavat kertoa sen paremmin. Värssy löytyy TÄSTÄ.

Ripley's Believe or Not Museumissa aivan Pattaya Beachin tuntumassa pääsee näkemään maailman ihmeitä kolmijalkaisesta hevosesta sarvipäiseen mieheen ja moniin muihin. Saman ostoskeskuksen tiloista löytyy myös Louis Tossauds Waksworks, jossa pääset tutustumaan kymmeniin kuuluisuuksiin Tiger Woodsista aina Adolf Hitleriin ja Vladimir Putiniin asti.

Hain purema - Rileys' Museumissa.

Uimari Michael Phelps 

Kiinalainen näyttelijä ja Kung Fu -taituri Jet Li

Walking Streetin yöelämä alkaa kun pimeys laskeutuu Pattayan ylle ja golfkentiltä ja rannoilta palailevat turistit suuntaavat kulkunsa tänne monenlaista mainetta niittäneelle kadulle sivukujineen. On thaiboxingia, elävää musiikkia, tyttöbaareja, ruoka ja juomaa. Seksipalveluja myydään mitä värikkäämpien kuvalehtisten avulla. Herkemmälläö kulkijalla varmasti menee hampurilainen väärään kurkkuun jos pysähtyy katsomaan. Siis pysähdyin, enhän muuten tietäisi kertoa.
Vaikka onhan Suomessakin pidetty pitoja jos jonkin moisia, kuten Juha Watt Vainio jo vuosikymmeniä sitten lauloi. Ehkä tässä on jotain sitä samaa. Värssy löytyy TÄSTÄ.

Liikkuvissa katubaareissa on käytetty myös mielikuvitusta.

T-paidan teksti myymälässä kertoo tästä toisille olennaisen: "Good guys go to Heaven - Bad guys go to Pattaya."

T-paidan teksti kertoo jotain Pattayasta!

Fillaristeiile kuitenkin kolme päivää turistin paratiisissa sai riittää ja oli paluu reissun tarkoitukseen. Nähdä Thaimaa mahdollisimman monipuolisesti. Siksi suunta otettiin rantaa myöten kohti pohjoista ja nostettiin pyörät paattiin. Siirryttiin pariksi päiväksi Ko Sichangin saarelle, jossa ei juuri turisteja näkynyt.
Siitä lisää seuraavassa matkatekstissä.