Turistirannikkoa ja kalastajakyliä

Ulkona on jo pimeä ja matkan 35. päivä alkaa kääntyä iltaan. Istuskelen The Beach House Resortin lomakylän rivitalohuoneistossa. On aika kirjata viime päivien kokemuksia ylös.

Viimeinen näkymä miljoonakaupunki Ho Chi Minhiin.

Rankat sadekuurot täyttävät usein tiet nopeasti vedellä.

Uintia meressä.

Lähtö Vietnamin suurimmasta kaupungista Ho Chi Minhistä ei polkupyöräilijälle ollut aivan yksinkertainen juttu, mutta pois siitä skootterisirkuksesta lopulta päästiin. Hyvin etukäteen suunniteltu poistumisreitti muuttui matkalla pariin otteeseen. Ensin poistumistie tunneliin päättyi kun toinen poliisi- tai liikennevahtipartio näytteli pysäytysmerkkejä kertoen, että tunneliin ei saa ajaa polkupyörillä. Ensimmäinen ohitettiin ymmärtämättöminä, vaikka arvasimme mitä poliisin viittominen merkitsi. Toisessa kohdassa oli pakko pysähtyä. Näytti kiertotien. Harmittihan se muutaman kilometrin koukkailu, joka toi matkaan vielä lauttamatkan yli joen. Kartasta kun katsoimme kuvittelimme paikalla olevan sillan. Lautalla ihmettelimme aluksi, että mihinkähän meitä nyt viedään. Matka oli kuitenkin vain muutama minuutti yli joen. kaikki oli siis hyvin.

Aamupala - Lihaisa nuudelikeitto ja jääkahvi.

Toinen kiertotie tuli, kun emme päässeetkään suunnittelemallemme valtatielle. Ei polkupyöriä kiitos ja ei kun pikkuteille.
Parin tunnin seikkailun jälkeen kuitenkin Saigon jäi taakse ja matka jatkui kohti meren rannikkoa.

Seuraava yöpymispaikka oli pieni Phu Myn kaupunki. Matkan varrella voimakas sadekuuro yllätti polkijat. Tunti suojassa ja matka jatkui.

Kanahampurilaisia - Kentucky Fried Chicken - KFC

Erästä jokea ylittäessä pysähdyin sillalle ja ihmettelin kymmenien metrien levyisten ja satoja metrejä pitkien kasvilauttojen liikehtimistä joessa virran mukana. Erikoinen näky.

Seuraavana päivänä matka jatkui halki maaseudun rannikolle Vung Tauhun. Paikka osoittautui varsinaiseksi "turistirysäksi", joka kuitenkij nyt oli hiljainen. Kymmenien hotellien täyttämä merenrantakaupunki on suosittu lomakohde ja se näkyi niin paikan ilmeessä kuin hinnoissakin.
Pari päivää täsä länsimaisessa kohteessa oli riittävästi. Tuli ensimmäinen vierailu myös kansainvälisen ruokaketjun - KFC eli Kentucky Fried Chicken - pikaruokapaikassa reissun aikana. Kanahampurilainen oli kuin Mäkkärissa. Maistuikin riisiaterioiden ja nuudelien jälkeen hyvälle. Mutta saanee olla viimeinen kerta.

Se kolikon nurjempi puoli - Maaseutua lähellä Long Hai.

Illan ruokailu länsimaisessa Matildas Restaurantissa oli hyvä. Testatuksi tuli hunjapossua ja kunnon juustolla päällystetty pizza. Suomen lippukin riippui katosa muiden rinnalla.

Puualuksen rakentamista - Loc An

Sunnutaina matka jatkui pieniä sivuteitä rannikkoa seuraillen. Turistipaikkakunnan siisteys ja kiilto hävisivät kolmen peninkulman pyöräilyn jälkeen tyystin. Palattiin takaisin Vietnamiin.  Long Hain ja Phuoc Hain kautta Loc Aniin. Upea reitti merenrantatietä ja pienten seikkailujen jälkeen löytyi myös matkan pää - The Beach House Resort. Upea lomakylä meren ja joen välisellä kapealla kannaksella. Taisimme olla kylän ainoat yöpyvät asiakkaat vaikka vuodepaikkoja rivitalojen ja eri tasoisten mökkien täyttämässä kylässä oli satoja. Vietnamilaiset lomailevat täällä myöhemmin. Ulkomaisia turisteja ilmeisesti täällä käy harvakseltaan, sillä ruokalistatkin kävivät tulostamassa erikseen tietokoneelta meille englanniksi. Laittoivat keittiöön valot ja tekivät sapuskat meille kahdelle.

Meren rannalla - The Beach House Resort - Loc An

Maanantaina tutustuttiin parilla pyörälenkillä joenvarteen kalastusveneineen ja Loc Anin keskutaan. Kanat, kukot, vuohet ja lehmät teillä eivät enää hämmästytä. Turistialueilla niitä kuitenkin näkee vähemmän. Näillä sivuraiteilla ne kuuluvat kuvaan jo aivan normaaleina.

Pankkiautomattia kysellessä keroivat, että muutaman kymmenen kilometrin päästä löytyy. No eipä tuo nyt niin tärkeä ole, sillä lompakon tarkistus osoitti paikallisen valuutan saldoksi lähes kolme miljoonaa dongia. Reilulla sadalla eurolla surffaillaan nyt sitten siksi kunnes rahansyöttölaite löytyy. Onneksi kuitenkin on muutama sata US dollaria paikallisen valuutan lisäksi, niin ei voi joutua pulaan.

Idyllinen ruokaravintola - Phuong Trang - paikassa Loc An.

Majoitusten varaukset ja maksut on tehty suurimmaksi osaksi Hotels.comin kautta ennakkoon. Sitä voin vilpittömästi suositella, vaikka vaihtoehtoja netissä on useita ja varmasti myös muut ovat toimivia. Palkintoöitäkin on tullut jo kuitattua pari kappaletta.

Huomenna matka jatkuu rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Pieni pala kerrallaan maisemista, merestä ja tien varren kylistä nauttien.

Ho Chi Minh - länsimaisen oloinen skootterisirkus

Ateriointia katkeittiössä.

Palasin juuri kamera kaulalla parin kolmen tunnin kävelyreissulta Ho Chi Minhin kaduilta ja kujilta. Nyt on keskiviikko ja rajan Kambodzasta Vietnamin puolelle ylitimme polkupyörillä viime viikon lauantaina. Matka rajalle sujui paahtavassa helteessä. Rajan pinnassa paikallisessa "rahanvaihtokioskissa" tuli vaihdettua vähän Vietnamilaista valuuttaa. Vaihtopaikassa kaveri näpytteli pienen luukun takana sätkä hampaissa laskintaan ja setelinpun saadessani oli pakko taas laittaa nollia uuteen järjestykseen. Lähes kolme miljoona Vietnamin dongia (noin 125 euroa) taskussa oli hyvä lähteä kohti uutta valtakunnan rajaa. Erikoista oli, että ruokapaikassa Kambodzan puolella toivat lakun pöytään summa oli ilmoitettu US dollareina ja Veitnamin dongeina. Kambodzan rielit kuitenkin kelpasivat ja näin sai lähes kaikki käytettyä eikä tarvinnut niitä enää lähteä minnekään vaihtamaan.

Liikkuvia kasvilauttoja joessa.

 Rajalla kaikki sujui suht' juohevasti sillä olihan viisumi hankittu etukäteen. Muuten olisi voinut kulua muutama tovi. Menimme leimaamaan itsemme maahan tulleiksi vielä nopeasti toimivaan "taalajonoon". Siinä yhden dollarin maksusta pääsi nopeasti eteenpäin. Maksuttomassa jonossa olisi hyvinkin vierähtänyt puolisen tuntia. Virkailija otti hanakasti tarjoamani 50.000 dongin setelin, eikä vaihtorahoja kannattanut jäädä odottelemaan eli kannattaa varata tasaraha dollareina luukulle niin pääsee edullisemmin. Hävittin taas runsaat 20 centtiä. Ei harmita.

Kauppaliikkeistä osa oli siistejä ja hyvin länsimaisia.

Vietnamin puolella matka jatkui Go Dau Ha:n kaupunkiin lähellä rajaa. Illan pimeydessä ruokapaikan etsintä oli hankalaa, mutta kuin ihmeen kaupalla hiljensimme vauhtia yhden katukuppilan luona. Mieluisa yllätys oli paikka, jossa pääsi itse valkkaamaan tiskistä nipun erilaisia vartaita. Lihaa, kalaa, kasviksia. Kylvettivät ne erilaisissa liemissä ja toivat kuuman hiilipöntön pöytään, jossa itse käristelimme vartaat.

Sunnuntaina oli edessä viimeinen etappi ennen miljoonakaupunki Ho Chi Minhiä, joka tunnettiin ennen nimellä Saigon. Yli kahteenkymmeneen kaupunginosaan jaetussa kaupungissa on asukkaita vajaat 13 miljoonaa, vaikka niistä itse Cityssä vajaat kahdeksan miljoonaa. Kaupunkimaisema alkoi jo yli kolmekymmentä kilometriä ennen keskustaa ja liikenteen vilinä sen kun kiihtyi loppumatkasta. Jo Kambodzan Phnom Penhissä oli skoottereita liikenteessä paljon, mutta nyt rikottiin kyllä skootteriennätykset. Hyvin kuitenkin härmäläinen fillari kulki siellä kaiken kaaoksen keskellä. Eikä yhtään kolhua tai törmäystä tullut koko matkalla. Läheltä piti tilanteitahan oli viimeiset kaksi tuntia muutaman sekunnin välein eli aika monta.

Kauppapuoti Ben Thannh Marketissa

Illalla käyskentelyä keskustassa. Vierailu aivan hotellin läheisyydessä olleessa Ben Thanh Marketissa - täkäläinen katettu torin ja kauppahallin sekoitus - toi esiin länsimaisuuden ja huomattavan siisteyden. Laattalattia koko alueella ja hyvin valaistut myymäläkojut, joissa myyjät taisivat myös englantia. Ajattelin, että jostain löytyisi myös koju, josta voisi ostaa Vietnamin maantiekartan. Ei löytynyt. Kun erääältä nuorehkolta naismyyjältä kyselin asiaa niin pyöritteli päätään. Nauroi, kun vähän tympääntyneenä totesin, että miksi teillä lähes kaikilla on t-paitoja, mutta ei kenelläkään karttoja. Ovat bisness-väkeä. Ilmeisesti t-paitoja myydään, mutta karttoja ei. Löysin kuitenkin uudet lenkkarit ja hajonneet saivat jäädä hotellihuonen roskikseen.

Leopardi Ho Chi Minhin eläintarhassa.

Maanataina fillarointi paikalliseen eläitarhaan - Zoo & Botanical Garden - ja päivän kiertely eläinten parissa antoi tas yhden kokemuksen eläintarhoista. Vuonna 1865 perustettu eläintarha on yksi maailman vanhimmista. Olot muutamilla eläimillä olivat vähän heikonlaiset, mutta katsottava oli tarpeeksi yhdelle käynnille. Etenkin liskoja oli runsaasti. Helteessä kuitenkin useat eläimet lojuivat häkeissään tai varjopaikoissa. Kahdesta virtahevosta ei juuri nähnyt kuin hetken aikaa sieraimet veden pinnalla noin kolmen minuutin välein.
Lyhyt videopätkä eläintarhakäynnistä löytyy TÄSTÄ.

Illan käynti japanilaisessa sushi-ravintolassa kruunasi päivän. Hyvää oli, mutta niillä kaloreilla ei vielä pitkälle poljeta.

Skootterit vaativat myös parkkipaikkoja miljoonakaupungissa.

Tiistaina aamupäivän kävely rauhallisessa Tao Dan Cultural Parkissa rauhoitti mielen sopivasti iltapäivän vierailulle Vietnamin sodasta ja sen jälkiseurauksista kertovassa War Remnants Museumissa. Sotakalusto, kertomukset ja kuvat pitkään jatkuneesta Vietnamin sodasta ja sen jälkiseurauksista palauttivat mieliin monia tuttuja kasvoja maailamnpolitiikasta ja tapahtumia vuosikymmenten takaa. Suomen mielenosoituksistakin oli päässyt muutama kuva museon seinille. Siellä näki ison määrän turisteja, joita ei katukuvassa muuten niinkään erota.

Vietnamin sodasta kertovassa museossa seinillä oli myös kuvia Suomesta.

Kuivattua kalaa myynnisä Dan Sinh Marketissa.

Keskiviikkona aamu meni ihmetellessä jatkokuvioita. Eilen hankittu maantiekartta oli leveänä tunnin verran netti avoinna saman verran. Hotels.comista majoitusvaraukset seuravalle kolmelle päivälle. Se oli kahdelle hengelle sellaiset 45 euroa.
Päivällä kolmen tunnin kävely kameran kanssa kaupungin katuja ja kujia sai hieman kuvattua kaupungin vilinää. Vanha Dan Sinh Market keskustan liepeillä poikkesi paljon muusta nähdystä. Kapeita ja pimeitä kujia ja puotien siisteyskin poikkesi muualla kaupungissa nähdystä. Suosittelen kuitenkin käyntiä paikassa.

Siistit puistot ovat myös kansan kuntoilupaikkoja Ho Chi Minhissä.

Kokonaisarvio Ho Chi Minhistä on kuitenkin positiivinen. Länsimaisen oloinen kaupunki, jossa hotelleja taitaa olla pitkälti yli 2000. Netti toimii hotelleissa hyvin. Pankkiautomaateista sai paikallisisa Dongeja. Englantia osataan suht' hyvin niin hoteeleissa, kaupoissa kuin muuallakin. Hintataso on kalliimpi kuin maaseudulla ja naapurimaan pääkaupungissa Phnom Penhissä.
Hyvää on se, että kylteissä on ainakin fontit, jotka ovat tuttuja. Kambodzassa olivat aivan omat fontit, joista ei ota selvää millään konstilla.

Huomenna matka jatkuu taas polkupyörällä kohti meren rannikkoa.

Kambodzan maaseutua ja valtatietä

Vesipuhveleiden joen ylitys. Isäntä yhden selässä.

On varhainen aamu ja yön ukkonenkin on laantunut. Istuskelen majatalon ilmastoidussa huoneessa, jossa lämpötila on mukavasti vähän päälle parinkymmenen asteen. Kun avaa oven aulaan pölähtää kuumuus vastaan jo näin aamulla. Kohta on aika nousta jälleen pyörien selkään ja jatkaa matkaa. Pyörällä liikkuminen on mahdollista aamulla kello kuuden ja illalla kello kuuden välillä, sillä pimeässä ei ole järkevää tässä liikennekulttuurissa liikkua. Lämpötila rajoittaa kuitenkin liikkumista, ja paras aika polkemiseen on aamulla kello kuuden ja kymmenen välillä. Tänään pääsemme liikkeelle varmaankin vähän jälkeen seitsemän.
Olemme liikkuneet hyvin maltillisesti päiväömatkojen ollessa 50 - 70 kilometriä. Katseltu maaseutua ja kyliä sen varrella.

Rottatrokari myyntikeikalla



Keskiviikon aamupala alkumatkan katukuppilassa oli mielenkiintoinen. Riisiä ja lisukkena kala. Kalassa ei juuri syömistä ollut. Iltaruoka Svay Autorin kylässä oli ilmeisesti rottaa, mutta hyvin meni alas ku ei tiennyt mitä suuhunsa laittoi. Katukeittiöissä ei ole ruokalistoja, vaan näytetään sormella mistä padast pöpöröä haluaa lautaselleen. Mikäli tietäisi mitä on lautasella voisi alkaa vatsassa kiertää ennen kuin saa pöpöröt eteensä. Näin on hyvä. arvuutellaan jälkeenpäin mitä tuli syötyä.

Keskiviikkona jatkoimme polkemista maaseudulla, mutta jouduimme katsomaan reitin uudelleen rajanylityspaikkojen johdosta. Emme halunneet ottaa riskiä ja polkea rajanylitypaikalle, joka ei ole tarkoitettu turisteille.

Silta yli Mekong-joen

Torstaiaamun valjetessa matka jatkui ja aloitimme myös malarian estolääkityksen, jota on takoitus jatkaa ainakin pari seuraavaa kuukautta. Matkaal tavattiin rottakauppias, joka oli kuskaamassa syötäviä rottia katukuppiloihin. Iloinen kaveri ja iso kuorma rottia skootterin takana.
Illaksi majataloon paikassa Preak Khsay Kha. Vähän isompi paikka valtatie yhden varrella ja Mekong-joen rannalla. Oli vaihteeksi mukava löytää myös ruokapaikka, jossa oli ruokalista. syötiin kunnolla.

Keskikaistalle turvaan rekkojen tieltä

Tiet maaseudulla ovat pyöräilijän kannalta hyvin ajettavia ja riittävän hyväkuntoisia sekä päällystettyjä. Holtiton liikenne on ehkä suurin päänvaiva. Myös ajoneuvojen kunto on toisinaan melko kehno. Teillä käyskentelvät lehmät ja juoksentelevat koirat ja kanat kerkiää hyvin väistellä, mutta välillä edestä ja takaa tulevat autot ja skootterilaumat ovat hiemen hankalampia tapauksia. Hyvin on homma kuitenkin sujunut, kun on ottanut varovasti eikä turhia säikkynyt.

Perjantaina matkaa jatkettiin valtatie numero yhtä pitkin Svay Riengiin. Vähän isompi kaupunki, josta matkaa Vietnamin rajalle on nelisenkymmentä kilometriä. Liikenne valtatiellä oli vilkasta, mutta leveät päällystetyt pientareet mahdollistivat leppoisan pyöräilyn. Lämpötila alkoi kuitenkin keskipäivällä olla sietämätön ja taukoja pidettiin vähän väliä ja juomavettä kului.

Valtatie 1 v'älillä Phnom Penh - Ho Chi Minh

Juomahuollon kannalta on hyvä, että tienvarsilla on vähän väliä myyjiä, joilta saa täydennystä.

Internetiin on saanut yhteyden päivittäin yöpymispaikoissa. Majatalojen ointernetyhteydet toimivat suhteellisen hyvin, mutta eivä aina huoneissa, kuten tässä paikassa. Silloin respan vieressä on ylensä tilaa käydä näpyttelemässä kuulumisia. Puhelinta en käytä kuin satunaisesti ja netissä touhuan mukana matkassa olevan PC:n kanssa.

Jäkojen huuhtelutauko

Lyhyitä sähkökatkoja on usein ja se aina katkaisee myös netin käytön hetkeksi. Juuri hetki sitten tässäkin oli sähköt pois varmaan koko kylästä viitisen minuuttia.

Taas kimpsut ja kampsut pyörän selkään ja kohti Vietnamin rajaa ja tänään jää kambodza taakse ja uudet seikkailut edessä Vietnaimin puolella.

Matka jatkuu polkupyörällä

Polkupyörä lastattuna ja matka jatkuu.

Kirjoittelen tätä Vihear Suorkissa - pienessä kambodzalaiskylässä Heng Heng Quest Housen huoneessa. Polvien seutua jaloissa kuumottaa. Saivat tänään yliannoksen aurinkoa. Kolmen viikon aikana paikat jo tottuneet aurinkoon, enkä ole muutamaan päivään laittanut suojavoiteista. Pyöräilytaipaleen alkaessa paljatui kuitenkin aivan uusi pinta valkoista ihoa. Nyt se ei ole valkoinen, vaan punainen ja polttelee vietävästi. Opinkohan tästä jotain? Todennäköisesti en.

Sunnuntaina saavuimme minbussilla Kepistä Phnom Penhiin ja Ulla alkoi valmistautua Suomeen paluuseen. Äitienpäivälounas Mekong-joen rantamilla ja leivoskahvit turistikuppilassa saattelivat Ullan kotimatkalle.

Ilotulitus Mekong-joen rannassa Phnom Penhissä 14.5.2017.

Illan lähestyessä piti vielä patikoida Mekong-joen rantakatua ja ylläätyä iloisesti, kun löytyi kilometrin parin lippurivistöstä tuttu siniristilippu liehumassa.
Illan pimetessä Mekong-joen rannassa oli sakkia kuin aikanaan Tammen juhlissa. Ilotulitus oli mahtava ja kesti varmaan puolisen tuntia.

Sarvet on ainakin viimeisen päälle.

Vatsalääke taltutti alkavan ripulin.

Maanantaina olikin sitten kiire paikalliseen pyöräliikkeeseen. vahvistamaan edellispäivän kaupantrekoa maastopyöristä. Kaksi kappaletta Giant Talon 3 LTD maastopyörää oli väännön kohteena. Kauppias vei puhtaasti 5 - 0. Ei piru tinkinyt kuin mitättömän vähän. Yhdessä suomalaisessa verkkokaupassa 679 euroa myytävät pyörät irtosivat 370 USD:lla. Se ei kuitenkaan ollut koko totuus. Lisävarusteet kaveri osasi hinnoitella kauppiuaan tavoin. Takahäkki, sivulaukut, juomapulloteloineet, lukot, pumppu, vararengas, paikkausvälineet, etulokasuojat ja valot nostivat kahden pyörän hinnan vähän reiluun tuhanteen dollariin eli vajaaseen tuhanteen euroon. Olin kuitenkin ostoksiin tyytyväinen.

Pyykit pesulaan ja Vietnamin kolmen kuukauden viisumin hankinta olivat maanantain ohjelmassa. Nyt myös vatsa kiersi siihen malliin, että ilman varahousuja ei juuri tohtinut lähteä liikenteeseen. Paikallisesta apteekista hankitut rohdot kuitenkin saivat tilanteen hallintaan jo saman päivän aikana.

Tiistaiaamuna nousu pyörän selkään aloitti uuden vaiheen Aasian reissulla. Kambodzan pääkaupungin Phnom Penhin tuk-tuk-kuskit saivat jäädä tarjouksineen omaan rauhaansa.
Matka kohti Kambodzan maaseutua sai näin alkunsa. Kolmisenkymmentä kilometriä sai sutkutella pyöräälä, että kaupunki vaihtui maaseuduksi. Ensin valtatietä 6 pohjoiseen ja sen jälkeen Mekong-joen yli tietä numero 8. Tasaista ja suoraa oli tie. entisenä forssalaisena sanois' että kymmenen Tammelan suoraa yhteen pötköön ja sama uusiksi. Hiki valui ja lämpömittari huiteli + 35 C:ssa.

Kadunvarsien kylit vaihtoiva maaseudulla myös fontin hiemen oudoksi.

Majatalo tuli vastaan Vihear Suorkissa kuin tilauksesta. Tummat pilvet edessä ja saatuamme kamppeet huoneeseen alkoi ulkona ripsiä vettä. Kylän pienissä katupuodeissa pärjäsi aivan yhtä hyvin savon murteella kuin englannillakin.  Kumpaakaan ei ymmärretty sanaakaan. Myös kadunvarsien kylttien kirjaimet vaihtuivat aivan oudoiksi. Tuttua ei ollut sen paremmin kieli kuin kirjaimetkaan. Hyvin kuitenkin hommat sujuivat, vaikka illan sapuskat parin katukokin kojuista ei aivan mennyt putkeen. Kuumat kananmunat, joista majatalossa kuoriessa paljatuikin kehittyvviä kananpoikasia. Hmm.. jäi muuten maistelun asteelle - ei nimittäin uponnut, vaikka yritystä kyllä oli.

suojavoiteiden unohtuessa käy näin.

Huomenna punaisten polvien kanssa pyörän selkän ja kohti uusia seikkailuja.
Karttaa tutkiessa turisteille tarkoitettuja rajanylityspaikkoja Vietnamin puolelle on tosi harvassa. Netissä kyseltyäni asiaa alueella seikkailleilta suosittelivat virallisia paikkoja, koska muuten voi törmät'ä joihonkin outoon ongelmaan myöhemmin.

Koh Rong ja Monkey Bar

Persoonallinen Kepmandoe Geusthouse

Kello lähentelee yhdeksää ja ulkona on pilkkopimeä. On lauantai-ilta. Välillä salamat välähtelevät meren yllä ja ulkona tuulee, mutta ei sada. Istun toisen kerroksen avoterassilla Guesthouse Kepmandoussa. Kaupunki on Kep Siaminlahden rannalla, josta on matkaa Vietnamin puolelle parisenkymmentä kilometriä. Taustalla soi regee ja turistien jutustelu peittyy välillä ukkosen jyrinään.

Torstaina teimme laivaretken Sihanoukvillestä lähellä oleville Koh Rongin ja Koh Rong Samloemin saarille. Lähtö satamasta aamulla kello 9:30 ja paluu ennen pimeän tuloa noin kello 18:00.

Koh Rongin rantoja

Runsaat kaksisataa turistia kyytiin ottava alus seilasi länsimaisten nuorehkojen vetäjien toimesta´ripeän retken saarille. Risteily oli melkolailla bilehenkinen ja koko ajan kaiuttimista pauhaava musiikki ehkä vähän häiritsi härmeläistä kulkijaa laivamatkojen aikana. Saaret oliva upeita ja niissä voisi viettää pidemmänkin aikaa, mikäli nauttisi rannalla lojumisesta. Meikäläiselle riitti lyhyt visiitti. Saarelta jäi mieleen kana, joka nappasi Ullan kädestä sämpylän ja juokis karkuun. Lähellä tepasteleva kukko ja rannalla käyskentelevä koira huomasivat kanan herkkupalan. Sen jälkeen kana saikin pitää vauhtia yllä, että sämpylä pysyi omissa käsissä. Oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta kana sai kuin saikin pidettyä sämpylänsä. Saariretken lyhyt video löytyy TÄSTÄ.

Monkey Barin maskotti Kiri tarkasti asiakkaat korvia myöten

Perjantaina oli jälleen vaihtaa maisemaa ja suunnata pienellä minibussilla Kambodzan rannikkoa kohti Vietnamin rajaa. Ensin Kambotiin ja sieltä muutaman tunnin odottelun jälkeen toisella minibussilla Kebiin. Pari yötä majatalo Kepmandoussa kustansi kolmelta hengeltä yhteensä 26 US$. Edullinen paikka, jossa yöpyi paljon eurooppalaisia reppureissaajia. Liskoja hiippaili pöydillä ja lehmät kulkivat ohikulkevalla kujalla välillä vapaina, välillä joku paimenpoika perässä.

Buterfly Garden oli täynnä perhosia

Lauantain aamupalan jälkeen oli vuorossa viiden tunnin patikkaretki aivan kaupunkiin ulottuvassa Kep National Parkissa. Viidakkoiset vuoret kohosivat korkealle merestä ja näkymät olivat paikka paikoin upeat. Vaikuttavin paikka ehkä oli Butterfly Valleyssä baaria pitävän australiaisrouvan Monkey Bar, jossa hörpättiin juomat pahimpaan janoon. Vajaat kolme vuotta paikkaa pitänyt rouva oli adoptoinut emonsa menettäneen apinan, joka baarin maskottina tutki asiakkaat ja nyppi kirput hiuksista ja käänteli korvalehdet nurinperin.
Piipahdus perhosia täynnä olevassa Butterfly Gardenissa jäi myös satoine upeine perhosineen pävästä mieleen.

Viidakon valtaamia tontteja raunioineen

Kansallispuistoretken jälkeen pulahdus meressä hiekkarannalla, jonka paikalliset olivat miehittäneet ilmeisesti lauantain kunniaksi. Rannan tuntumassa paikalliset nauttivat aterioita jalkakäytäville levitetyillä matoilla musiikin soidessa ja toisten polskiessa meressä.

Eniten ihmetytti lukuisat rauniot ja täysin viidakoituneet upeilla aidoilla ympäröidyt tontit. Lienevätkö Pol Potin aikakauden tuhotöitä - tiedä häntä?

Rantaelämää - Kep Beach

Kaikesta kuitenkin huokuu kansan vilpitön ystävällisyys, vaikka tuk-tuk-kuskit välillä ärsyttävätkin kyytitarjouksineen. Tänään keskustasta guesthouseen lähtiessä kysyin hintaa tuk-tuk-kuskilta. Ilmoitti hinnaksi viisi dollaria. Tarjosi kolme. Kuski pudotti neljään taalaan, mutta lähdimme kävelemään. Ajoi heti perään ja ilmoitti, että kolme taalaa on ok. Perille tultua kuski ihmetteli kun annoin hänelle neljä dollaria. Nauroin ja sanoin, että se yksi on "lauantailisä". Vilpiön hymy ja peukutus kuskilta!

Huomenna matka jatkuu takaisin Phnom Penhiin ja Ullalla on paluu Suomeen. Sen jälkeen matka jatkuu kohti uusia seikkailuja. Katsotaan löytyvätkö ne polkupyörät?

Sihanoukvillen hiekkarannat autioina

Merenrantakupunki Sihanoukville on turistikauden ulkopuolella melko autio

On ilta ja pimeys on koittanut. Kello on kohta kahdeksan illalla 10.5.2017 ja meri pauhaa parinkymmenen metrin päässä istuessani Sihanoukvillessa guesthousen terassilla kirjoittelemassa tätä. Ulkona sataa. On kuudestoista päivä reissussa.



Hiekkarannoistaan kuuluisa Sihanoukvillen kaupunki Siaminlahden rannalla on tällä hetkellä melko tyhjä turisteista. Kaupunki on saanut nimensä kuningas Norodom Sihanoukin mukaan ja asukkaita siellä on noin kaksisataatuhatta. Kansainvälinen lentokenttä ja syväsatama lisäävät kaupungin merkitystä Kambodzassa.

Myynnisä ja vuokrataan kylttejä on paljon.

Eillen kävelimme bussiasemalta läpi kaupungin rinkat selässä rannassa sijaitsevaan majapaikkaamme ja illalla kiertelimme vähän lähikatuja.
Kävelyretki rannalla ja rantakallioilla avasi hiukan silmiä. Upeita hotelleja ja vanhoja todennäköisesti kolonialismin ajoilta peräisin olevia raunioita rinnakkain. Usuissa paikoissa kylttejä "Land for sale" ja "Bussines for sale" ja "Land for rent" osoittivat, että kaikilla ei kuitenkaan mene kovin hyvin. Kerjäläisiä ei kuitenkaan näy niin paljoa kuin Phnom Penhissä ja Siem Reapissa.
Kaikesta myös huomaa, että turistikausi on mennyt ja paikalliset odottavat uuden tuloa. Tuk-tuk-kuskien jonot rannalla ovat pitkiä ja ravintoloissa ei juuri väenpaljouteen törmää.

Polkupyörän sai päiväksi vuokalle runsaalla kahdella eurolla.

Tänään aamulla vuokrasimme polkupyörät guesthousen lähellä sijaitsevasta vuokraamosta. Päivävuokra oli 2,50 US$. Rento pyörälenkki kaupungin kaduilla, mangoja ja jostain bamburuokosta puristettua mehua välipalaksi ja polskahdus välillä meressä pitivät pyöräilyfiiliksen hyvänä.

Huomiota kiinnitti myös useat Casinot mainostauluinee, vaikka asiakkaita niissä ei näkynyt.

Casinoita oli Sihanoukvillessa useita.

Havaintoina myös se, että palautusrahan kanssa on hyvä olla tarkkana. Jostain olin saanut vähän vanhan kymmenen dollarin setelin, jota kaupat ja hotellit eivät ainakaan suostu ottamaan vastaan. Ottavat vain uusimpia seteleitä, joten täytyy katsoa tekeekö lompakkoon jääneistä kelpaamattomista rahoista joskus vaikkapa taulun. Sadan reilin seteleitä, joiden arvo on alle kolme senttiä kipale olen kerännyt talteen, jotta saa maasta poistuessa lyödä jollekin kunnon setelitukon kouraan.

Myöhemmin iltapäivällä alkanut sade ja tuuli pitivät loppupäivän guesthousen suojissa ja suunnittelemassa tulevien päivien tempauksia.

Sade tyhjensi hiekkarannan iltapäivällä lopullisesti.

Tänään yhtenä huomiona oli, että rahan nosto ei kaikista automaateista onnistu. Kolmannesta sain ulos seteleitä ja oli pakko käydä tarkistamassa oliko kahdesta ensimmäisestä nostosta lähtenyt raha tililtä. Ei onneksi ollut, vaikka tunnusluvut ja kaikki automaatti ehti kysellä. Automaateista saa täällä nostettua joko paikallisia reilejä tai Yhdysvaltain dollareita. Enimmäisnosto vaihtelee eri automaateissa 400 - 500 US$:iin.

Sade ulkona jatkuu, meri pauhaa ja panhuilumusiikki soi guesthosen terassilla. Merellä ei näy kuin muutaman ankkurissa olevan aluksen valot. Henkilökunta jo katselee siihen malliin, että olisi kait' aika lopettaa ja päästää porukka nukkumaan.

Kuvia Sihanoukvillesta löytyy TÄSTÄ

Temppelit Kambodzan turismin vetonaulana

Ankgor Watin temppeli on  Kambodzan suosituin turistikohde.

Nyt on saavuttu yöbussilla Siem Reapista Kambodzan eteläosaan. Meren rannalla sijaitsevaan Sihanoukvilleen. Vajaan 550 kilometrin matka yläpetillä kustansi 20 euroa. Turismista elävässä rantakaupungissa on vilkkaimpaan aikaan verrattuna nyt hiljaista ja paikallisilla yrittäjillä on selvästi pula asiakkaista. Istuskelen Two East Bungalowsin rantakuppilassa kirjoittelemassa. Meren rantaan matkaa kolmisenkymentä metriä ja ulkona satelee hiljakseen vettä.

Puut ovat vallneet temppelialuetta Ta  Prohmin temppelialueella.

Viimeiset kolme päivää tuli vietettyä Siem Reapissa, jossa sijaitsevat muinaisen Khmerien valtakunnan temppelit ja osin niiden rauniot. Näistä parhaiten säilynyt Ankgor Watin temppelialue on Kambodzan suurin turistikohde, jossa kävijöitä riittää myös näin varsinaisen sesongin ulkopuolella. Ensimmäisenä päivänä paikkakunnalla tuli kierrettyä guesthousen polkupyörällä runsaan parinkymmenen kilometrin lenkki ja käpyteltyä Banteay Kdein ja Ta Prohmoin temppeliden raunioilla. Kävelykilometrejä tuli ehkä kymmenkunta. Vettä kului raunioilla kiipeillessä tosi paljon, sillä lämpötila oli koko ajan yli +30 C.
Seuraavana päivänä runsaan 30 kilometrin kierros temppelialueella meni tuk-tukin kyydissä ja tuli läpi käytyä Ankgor Wat, Sara Srang, Pre Rup, East Meborn, Ta Som, Neak Pean ja Preah Khan. Siinä temppeleitä kerrakseen. Tämän jälkeen oli ainakin hetken sellainen olo, että nyt riitti rauniot ja kivikasat hetkeksi.

Neak Peanin temppelialueelle mentiin suoalueen halki.

Ankgor Wat on näistä  varsinainen turistirysä, mutta omasta mielestäni Ta Prohm säväytti eniten. Kokonaisuutena on kuitenkin hyvä varata pari päivää kiertelyyn, mikäli haluaa saada monipuolisen kuvan vanhasta khmerien kulttuurista ja arkkitehtuurista.

Kolmen päivän lippu Ankgor Watin temppelialueille - 62 US$.

Siem Reapissa myös hinnat ovat karanneet jollain tavalla käsistä. Kaupasta ostat puolitoista litraa vettä alle puolella dollarilla, mutta Ankgor Watin portilla siitä saat pulittaa kaksi dollaria. Eli kannattaa ottaa riittävästi juotava mukaan. Tämähän on vain sitä markkinataloutta, mutta kun puolitoista litraa vettä ja t-paita maksavat saman verran on joku hinta härmäläisen mittarilla pielessä. Maassa kuitenkin maan tavalla.
Tuk-tuk-kuskin kierros oli inhimillinen eli 22 USD ja kaveri oli varmaan seitsemän tuntia kuskina kolmella henkilöllä ja antoi vielä pullot vettä kaikille.
Kolmen päivän lipun hinta laajalle temppelialueelle oli yhteensä 62 US$, joka muu paikallinen hintataso huomioiden on aika kovan hintainen.

Naudat pitivä mutakylvyistä yli + 30 asteen helteessä.

Tremppelien väleillä ihmeteltiin apinoita tiellä ja välillä mudassa kylpeviä lehmiä tien poskessa. Muuten Siem Reap tuntui melko epäsiistiltä kaupungilta, joss ainakin läpi kulkevan joen ja sen rantapuistikoiden  siisteyteen pitäisi kiinnittä enemmän huomiota. Muutama rikkaamman väestönosan palatsi sen sijaan loisti kullassa ja mirhamissa, mutta ei saanut kulkijan yleiskuvaa millään postiiviseksi. Temppalit kuitenkin on oikeasti hyvä nähdä, mikäli Kambodzassa vierailee.
Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta selvästi agressiivisempia kaupantekopyrkimyksissään kuin pääkaupunki Phnom Penhissä.

Rantakuppilassa soi rauhallinen länsimainen musiikki ja väki nauttii päivällistään iloisissa merkeissä. Kaikki turisteja paitsi henkilkökunta. Tämäkin tällä reissulla vain on hyvä nähdä. Postikorttia en suostunut ostamaan, kun pyysivät läheisessä putiikissa dollarin kappaleelta. Aikaisemmista maksoin kymmenestä kappaleesta dollarin.
Kulkija ei tunne olevansa turisti ja tulee tarkaksi myös rahan suhteen.

Kuoleman kenttiä ja tanssiesityksiä

Bussi, jolla Phnom Penhistä matkattiin Siem Reapiin.

On aamu kuudes toukokuuta ja ulkona Guesthousen kukko laulaa lakkaamatta, joten lienee aika nousta ylös sängystä. Eilen lähdimme tuosta viime vuosisadan alkupuolella Aasian Pariisiksi kutsutusta Phnom Penhistä tänne muinaisen Khmerien valtakunnan pääkaupunkiin.

Asuntoja matkalla paikassa Kampong Thom.

 Matkaa Siem Riepiin kertyi ilmastoidussa bussissa 314 kilometriä ja matka-aika puolen tunnin lounastauon kanssa oli kuusi tuntia. Hinta kyydille kertyi 13 US$ per nenä. Parisenkymmentä turistia siirtyi tänne ehkä Kambodzan tunnetuimpaan turistikohteeseen ihailemaan Ankor Watin muinaisia temppeleitä. Matkalla sai läpileikkauksen maaseudusta, jossa köyhyys ja rikkaus elivät rinnakkain, ainakin kun katsoi asumuksia tien varrella. Valtatie kuusi kaupunkien välillä oli suhteellisen hyväkuntoinen ja sen läheisyydessä oli asutusta koko matkalla Phnom Penhistä lähtien.

Pääkalloja Killing Fieldsillä (Kuoleman kentät).

Edelliset kolme päivää Phnom Penhissä kuluivat edelleen kaupunkia kierrellen. Kaupustelijoiden kojut, katukeittiöt, ja muutamat paikallisten Marketeiksi kutsumat laajat torialueet tuli kierreltyä. Ostoksia ei juuri tehty, kuin se mitä eläminen vaati eli ruokaa monenmoisista kojuista ja katukeittiöistä. Pesulassa käytettiin vajaat neljä kiloa pyykkiä, jonka hinnaksi pestynä ja silitettynä tuli hotellin kautta 5,10 US$. Katupesulassa oli saanut saman puoleen hintaan, mutta nyt meni näin.

"Kuoleman puu" Killing Fieldissä.

Turistikohteista viimeisinä päivinä tuli käytyä Killin Fieldsin alueella, jossa on haudattuna Tuol Slengin vankilassa teloitettuja. Tällaiset kohteet vetävät hiljaseksi ja ovat hyvä muistutus siitä mitä valta väärissä käsissä saa aikaan. Pol Potia voidaan pitää Hitlerin ja Stalinin kaltaisena suuruutena, jonka nimi ja teot eivät koskaan unohdu.

Traditiona Dance Show by Campodian living arts

Yhtenä iltana tuli käytyä katsomassa National Museumissa neljästi viikossa esitettävä Traditional Dance Show. Esittäjinä Cambodian living arts. Useiat tanssiesitykset olivat varsinkin esiintymisasujen osalta upeaita, eikä musiikkia ja tanssejakkan moittia voi. Hieno paikallinen kulttuuripläjäys. Hintaa esityksellä oli 15-25 US$. Oma paikka oli kahdenkympin rivistössä. Suhteellisen pienessä teatteritilassa katsojia oli yhteensä viitisenkymmentä. Kaikki turisteja.
Tästä linkistä pieni videopätkä SHOWSTA.

Yhtenä huomiona tuli huomattua myös seteleiden kelpoisuus muutamiin liikkeisiin. Eivät ottaneet maksuvälineeksi dollaria, johon oli laitettu pieni teipinpala tai seteli oli keskeltä hieman revennyt. Kaupoista saatuja olivat myös nämä "epäkelvot" setelit, jotka kuitenkiin kelpasivat kun tarjosi seuraavassa paikassa.

Possu matkalla torimyyntiin. Lämpötila +33 C.

Yhdeksän päivän aikana Phnom Penhissä ehti turistikatujen ohella kierrellä myös laitakaupungin kujia, joista sai kuvan hyvin eläväisestä ja vilkkaasta kaupungista. Uudisrakentamista on paljon, vaikka vanha vielä hallitseekin katukuvaa.
Jätehuoltoon ja julkiseen liikenteeseen tarvitaan kuitenkin jatkossa paljon satsauksia, jotta yleiskuva muuttuisi länsimaisen kulkijan silmissä houkuttelevammaksi. Maassa maan tavalla kuitenkin mennään, joten mitään traumoja ei kaupunki jättänyt. Bakteerikanta varmasti elimistössä on alkanut vaihtumaan eikä katukeittiöiden hygienia tai kylmäketjujen katkeaminen ainakaan meikäläistä pelottanut lainkaan. Niin ja vatsa toimii. Vessareissu ei nimittäin minuuttia kauenmpaa kestä.

Vastaus tuk-tuk-kuskeille voi löytyä myös paidasta!

Tänne kuitenkin palataan vielä vaimo saattamaan kotimaan lennolle sekä polkupyöräostoksille tietenkin.

Nyt kuitenkin Bloom Garden Guesthousen aamupalalle ja majatalon pyörillä Ankor Watin temppelialueelle pyörimään.